Post by Cerium on Sept 2, 2007 6:32:10 GMT -5
Toivon, ettei kovin moni hahmo omistaisi samanlaista asetta, kuin Ceriumn. *Itserakas*. x)
Pääkuva (c) Isis.
Tämä kuva on ainoastaan suuntaa antava. Lukekaa ulkonäkö.
Nimi: Cerium
Nimen merkitys: Cerium on yksi alkuaineista.
Kutsutaan: Cesar, Kettu, Ri, Ceri.
Ikä: Sellaiset 2 vuotta, eli ihmisittäin 24v.
Syntymäpäivä ja horoskooppi: Syntynyt 13.9.2005, eli on horoskooppimerkiltään Neitsyt.
Sukupuoli: Uros.
Rotu: 87,5 % karjalankarhukoiraa, loput 12,5% sutta.
Säkä & paino: Säkäkorkeus 60cm, painoa 28kg.
Lauma & arvo: Ambassor, beta.
Sitaatti: ”Mikään muu ei ole pakko kuin kuolema ja sekin vain kerran elämässä.”
Fyysiset ominaisuudet: Nopealiikkeinen ja vikkeläjalkainen uros, jonka liikkuminen näyttää aina yhtä vaivattomalta. Ei kovinkaan ketterä, mutta hyvin kestävä ja sitkeä. Kehnonpuoleinen uimari, eikä hyppää kovinkaan korkealle. On kuitenkin kokoonsa nähden voimakas.
Ulkonäkö:
Kuva: i51.photobucket.com/albums/f373/Kazard/Karhukoira1.jpg
Rakenne: Cerium on erittäin tyypillisen karjalankarhukoiran näköinen. Ainoastaan suora häntä paljastaa, ettei kyseessä ole puhdasverinen yksilö, puhdasrotuisellahan se kaartuu ylöspäin. Uros on hieman isokokoinen rotuunsa nähden, mutta kuitenkin sallituissa rajoissa.
– Pää & kaula: Pää edestä katsoen kolmiomainen, kallo leveä, otsapenger loiva. Kirsu suuri ja musta. Kuono suora, kapenee kärkeä kohden. Huulet ohuet ja tiiviisti sulkeutuvat, erittäin voimakkaat leuat. Silmät verrattain pienet, hieman soikeat, korvat pystyt. Kaula on jäntevä, keskipitkä ja kaartuva, eikä siinä ole löysää kaulanahkaa.
– Runko: Säkä selvästi erottuva, selkä suora ja jäntevä. Lanne lyhyt ja lihaksikas, lantio leveä, voimakas ja hieman viisto. Rintakehä tilava, ei kovin leveä ja melko pitkä. Vatsaviiva loivasti kohoava. Häntä melko korkealle kiinnittynyt ja pitkä.
– Etu- & takaraajat: Etujalat vahvat ja voimakasluustoiset. Lihaksikkaat lavat, olkavarret viistot ja voimakkaat. Kyynärpäät suoraan taakse suuntautuneet, kyynärvarret vankat ja pystysuorat. Ranteet joustavat, vain vähän taipuneet. Välikämmenet keskipitkät, hieman viistot. Käpälät ovat tiiviit ja pyöreähköt. Takajalat vahvat ja lihaksikkaat. Reidet leveät ja pitkät, polvikulma keskisuuri. Sääret pitkät ja jäntevät, kintereet matalalla. Välijalat lyhyet ja voimakkaat, pystyasentoiset. Käpälät tiiviit, etukäpäliä hieman pitemmät ja matalammat.
Turkki & väritys: Uroksen peitinkarva on karkeaa ja suoraa, kaulassa, selässä ja reisien takaosassa pitempää kuin muualla. Pohjavilla pehmeää ja tiivistä. Väritys on tyypillisen karjalankarhukoiramainen. Pohjaväri musta, ehkä hieman harmahtavansävyinen. Valkeaa väriä hännänpäässä, takajalkojen sukissa, vatsassa, rinnassa, etujaloissa, kaulassa, niskassa, poskissa ja kuonossa. Kuviot ovat jyrkkäreunaiset ja selvästi erottuvat.
Tuntomerkit: Ceriumin silmät ovat vaaleanruskeat. Tämän lisäksi sen ainoita tuntomerkkejä ovat arvet, joita sitten onkin runsaasti. Molemmista korvista puuttuu kärki. Arpia herralta löytyy: Ristinmallinen arpi oikeasta silmäkulmasta, sekä kolme arpea vasemman silmän päällä. Vasemmassa poskessa yksi arpi. Kuonon vasemmalla puolella on pienehkö, melko huomaamaton arpi. Niskassa neljä pitkää arpea. Kaulassa paksuhko, kaksihaarainen arpi. Oikeassa etujalassa on kolme ohutta arpea. Vatsassa kaksi arpea, samoin kuin selässä. Oikeassa kyljessä kaksi arpea, jotka leikkaavat selän arvet. Hännän alapuolella yksi arpi, jonka leikkaavat oikealla puolella kaksi arpea. Oikeassa reidessä kolme arpea, hieman alempana jalassa kaksi lyhyttä arpea. Oikeassa takajalassa nilkan tuntumassa ristinmuotoinen arpi, josta näkyvät vasemmalta katsottuna vain kärjet.
Luonne: Cerium on hiljainen ja hieman sisäänpäin kääntynyt yksilö, jonka luonteeseen kuuluu myös hieman ärtyisyyttä ja synkkyyttä, sekä aimo annos itsepäisyyttä ja ylpeyttä. Se viihtyy hyvin yksinään, muttei erityisesti karta muiden seuraa. Suurissa joukoissa se ei viihdy sekuntiakaan, vaan häipyy sanaakaan sanomatta paikalta. Mutta uros ei varsinaisesti välttele seuraa, sitä ei voi missään tapauksessa sanoa kovin sosiaaliseksi, saati sitten puheliaaksi. Koirasusi on erittäin vaitonainen, eikä höpise turhia, vaan puhuu aina asiaa. Tämänkin asian se mainitsee mahdollisimman nopeasti ja selkeästi. Cesar vihaa asioiden selittämistä, varsinkin useampaan otteeseen, joten kaikenlaiset typerykset saavat hänet hermostumaan alta aikayksikön. Vaikka siltä ei ehkä päällepäin vaikuta, nuorukainen on suhteellisen fiksu.
Ystävää Ceriumista on hankala saada edes kovalla yrittämisellä. Koirasusi kärsii pahasta luottamuspulasta muita koiria kohtaan, eikä osaa näyttää tunteitaan kovinkaan hyvin. Jos joku kuitenkin saa voitettua uroksen luottamuksen puolelleen ja kykenee vakuuttamaan tälle, etteivät kaikki koirat ole pahoja, tästä voi kehkeytyä hyväkin ystävä. Ystävän seurassa nuorukaisen paremmat piirteet tulevat esiin, kuten nyt vaikkapa äärimmäinen lojaalius, päättäväisyys, suojeluhalu ja viisaus. Sille päälle sattuessaan herra on myös hyvä kuuntelija, vaikka ei ehkä osaakaan lohduttaa.
Jos jo ystävien hankkiminen on herrallemme vaikeaa, rakastumisesta se ei ole kuullutkaan ”teini-iän” ihastusten jälkeen. Ensimmäinen syy tähän lienee luonnollisesti luottamuksen puute, joka vallitsee uroksen ja muun maailman välillä. Toinen syy on Cerium äärimmäisen vaativa maku: Hänelle kelpaa vain paras. Ja luonnollisestikin täydellisiä naaraita on harvassa, puhumattakaan niistä, jotka olisivat kiinnostuneita hiljaisen ja synkän koirasuden seurasta.
Koirasuden suhtautuminen kaikkiin laumoihin, niin omiin kuin vieraisiinkin, on tällä hetkellä varsin neutraali, sillä se on ollut saarella vasta vähän aikaa, eikä yksikään lauma ole vielä antanut syytä vihaamiseen tai kannattamiseen. Valloittajiin uros kuuluu vain siksi, että tuo lauma oli ensimmäinen, johon hän matkallaan törmäsi. Ateisteista ja klaanilaisista Cerium ei tiedä juuri mitään ja kultteihin se suhtautuu kuulemiensa tarinoiden vuoksi hieman varovaisesti. Valloittajista se tietää tasan sen verran, että siihen laumaan hän kuuluu ja että heillä ei ole johtajaa. Näin ollen tummaturkki ei oikeastaan ole uskollinen yhdellekään laumoista, eikä myöskään sidottu yhdenkään lauman perinteisiin tai tapoihin.
Uroksen synkemmän puoleisen luonteen takana on yksinkertaisesti se, ettei herra ole ihan sinut itsensä, tarkemmin sanoen ”sisäisen sutensa” kanssa. Tästä johtanee juurensa myös lähes jatkuva ärtyisyys, koska itselleen on vaikea olla vihainen ilman, että se näkyy päällepäin. Joskus harvoin tummaturkki vaipuu syvän itseinhon ja masennuksen kouriin ”likaverisyytensä” tähden, mutta nämä kohtaukset eivät koskaan kestä kovin pitkään, eikä Cerium ole niiden johdosta toistaiseksi satuttanut itseään, sillä ei se itseään ihan niin paljon kuitenkaan inhoa. Lisäksi moinen käytös olisi paha kolaus nuorukaisen ylpeydellä, sillä kuka itseään kunnioittava olento muka satuttaisi itseään vapaaehtoisesti, vain näyttääkseen maailmalle pahaa oloaan?
Taisteluun joutuessaan Cerium on peräänantamaton, eikä luovuta kuin pakon edessä. Se kuolee mieluummin taistelussa, kuin pakenee kunniansa menettäneenä. Oikeiden taisteluiden lisäksi uros pitää myös ”harjoitusotteluista”, ihan taitojensa kehittämiseksi. Mikään huipputaistelija herra ei nimittäin ole, mutta sitkeys ja terve järki korvaavat kyllä joissain tapauksissa puuttuvan taidon jotenkuten. Tappelemista enemmän koirasusi kuitenkin pitää metsästämisestä, jossa se saa käyttää sekä kehoaan, järkeään että aistejaan tasapuolisesti ja siihenhän hänet on ylipäätänsä koulutettukin. Metsästäjänä uros on erittäin taitava ja voi kaataa yksinään suurtakin riistaa.
Kokonaisuudessaan Ceri on synkkä ja hiljainen, sekä vaikeasti lähestyttävä henkilö, joka kärsii pahasta luottamuspulasta. Masennukseen taipuvainen, muttei itsetuhoinen. Ylpeä ja päättäväinen, ystävilleen erittäin lojaali ja suojelunhaluinen. Pitää taistelemisesta ja erityisesti metsästämisestä, eikä luovuta helposti. Halutessaan hyvä kuuntelija ja fiksumpi, kuin päällepäin näyttää. Jos jaksaa, on oikein hyvä jätkä.
Menneisyys: Uros syntyi erääseen syrjäisemmän puoleiseen, Itäsuomalaiseen kenneliin, jonka tavoitteena oli jalostaa voimakas, sitkeä ja päättäväinen, mutta helposti hallittava metsästyskoira. Kennelissä tehtiin useita kokeiluja risteyttämällä erirotuisia koiria susien kanssa ja Cerium sisaruksineen oli yksi näistä kokeiluista, peräti parhaiten onnistuneita. Pentueen viidestä jäsenestä osa muistutti haluttua enemmän sutta ja nämä koirat myytiin nopeasti eteenpäin. Kenneliin jäivät vain Cerium ja hänen nuorempi sisarensa, Indium. Puolen vuoden ikäisenä myös Cerium myytiin, sillä tällä oli omistajan mielestä liikaa susimaisia luonteenpiirteitä, sekä liian pieni koko.
Niin nuori uros myytiin eräälle metsästäjälle, joka koulutti pahaisesta pennusta voimakkaan ja itsevarman metsästäjän. Mutta vain muutaman kerran nämä kaksi ehtivät metsästää yhdessä, ennen kuin metsästäjä joutui onnettomuuden vuoksi jättämään uransa ja myymään koiransa. Uusi omistaja oli niin ikään metsästäjä, rajun puoleinen nuori mies, joka omisti kymmeniä metsästyskoiria. Nyt jo yli vuoden ikäinen uros tutustui uudessa kodissaan kauniiseen nuoreen naaraaseen, joka ei kuitenkaan osoittanut kiinnostusta nuorukaista kohtaan. Naaraan isä, sitä vastoin, raivostui ”likaverisen” lähestyessä tytärtään ja saikin nopeasti koko koirajoukon käännettyä uutta tulokasta vastaan. Niinpä eräällä metsästysretkellä, koirien lähdettyä ajamaan saalista, joukkio houkutteli Ceriumin syvälle metsään ja raateli tämän. Syyksi tälle kerrottiin, ettei surkeilla sudenverisillä ollut sijaa heidän joukossaan. Tämä murensi tummaturkin itsetunnon ja sai tämän synkkyyden valtaan.
Saatuaan työnsä päätökseen muut koirat lähtivät, jättäen kuolettavasti haavoittuneen Ceriumin yksin metsään. Uroksen onneksi seudulla kuitenkin liikkui ystävällismielinen metsänvartija, joka vei runnellun koiran eläinlääkäriin. Koirasuden haavojen parannuttua se annettiin löytöeläinkotiin, mutta uutta omistajaa ei löytynyt. Nuorukainen alkoi pikkuhiljaa kyllästyä odotteluun ja niinpä se eräänä päivänä pakeni avonaisesta ovesta vapauteen. Aikansa seikkailtuaan se nousi pieneen laivaan, aikeenaan matkata niin kauas kotoa, kuin vain mahdollista. Ihmiset kuitenkin löysivät salamatkustajan ja heittivät mereen. Kuin ihmeen kaupalla Cesar ei hukkunut, vaan ajautui erikoisen, koirien asuttaman saaren rantaan, jota paikalliset Dogmaksi kutsuivat. Saarella nuorukainen liittyi Valloittajien laumaan. Jonkin aikaa saarella oleiltuaan nuorukainen alkoi käydä levottomaksi, eikä syyttä: Eräänä päivänä herätessään hän ei enää ollutkaan tutuilla seuduilla, vaan täysin uudessa maassa. Cerium oli saapunut Tiberianiin.
Ase: Koirasusi kantaa mukanaan asetta, jonka alkuperää tai sitä, miten se on uroksen haltuun päätynyt, ei tunneta. Aseen nimi kuitenkin selviää sen varren kirjoituksesta: ”Tuomio”. Kyseessä on aamutähdeksi kutsuttu ase, eli metallivarren päässä roikkuu paksun rautakettingin varassa noin kahden kilon painoin, piikikäs metallikuula. Tämä ase on täyttä rautaa ja hyvin, hyvin raskas, mistä on sekä hyötyä, että haittaa. Aseen paino luonnollisesti tekee siitä vaikeasti käsiteltävän ja vain voimakas koira pystyy sitä käyttämään. Aseen painon hyvä puoli on, että kun isku on saatu alkuun, metallikuulan paino hoitaa loput, tehden osuessaan järkyttävää vahinkoa. Tuomion käyttäminen on hidasta ja sen paino hidastaa taistelussa Ceriumin liikkeitä, mutta liikkeen alettua kuula heilahtaa pelottavan nopeasti ja sen liikettä on vaikea väistää. Nuorukainen käyttää hurjaa asettaan vain hätätilanteessa, mutta kantaa sitä miltei aina mukanaan.
Taistelutavat: Ceriumilla on oikeastaan kaksi erilaista tapaa taistella ja tapansa hän valitsee vastustajansa oletetun kokemuksen perusteella. Jos toinen vaikuttaa kokemattomalta taistelijalta, koirasusi käyttää aggressiivista ”Suoraan päälle” taktiikkaa saadakseen toisen lamaantumaan ja pakenemaan. Jos kyseessä taas on kokeneemman oloinen vastus, nuorukainen luottaa väsytystaistelun ja suunniteltujen iskujen voimaan, nojaten näin kestävyyteensä ja sitkeyteensä. Koska uroo ei ole sieltä ketterimmästä päästä, se ei juuri luota väistelyyn, vaan käyttää mieluummin suorasukaisempaa taktiikkaa. Taistellessaan Tuomion avulla se väistelee tavallistakin vähemmän ja pyrkii ensin pääsemään aivan vihollisensa lähelle, jolloin on todennäköisempää, että aamutähden pelottava metallikuula iskeytyy vastustajan kehoon. Cerium ei käytä taistelussa ainoastaan aseensa metallista päätä, vaan myös sen vartta iskujen torjumiseen, sekä hakkaaviin lyönteihin. Tummaturkki ei ehkä ole erityisen hyvä taistelija, saati sitten nopea Tuomio suussaan nopea, mutta vahva se on.
Perhe:
Äiti Kulta
Isä Plutonium
Vanhempi veli Argon ja nuorempi veli Radon
Vanhempi sisar Jodi ja nuorempi sisar Indium
Perheenjäsenten nykyisistä olinpaikoista ei ole tietoa, mutta on todennäköistä, että nämä ovat elossa.
Peleissä tavatut ja mielipiteet näistä:
-tulossa-
Muuta:
~ Tunnuskappale on Linkin Park – Somewhere I belong
~ Hahmolla pelataan myös Dogmassa
~ Muistuttaa erästä Denverin aikaisempaa hahmoa, sekä Denveriä itseään.
~ Omaa tällaisen äänen: youtube.com/watch?v=zsCD5XCu6CM Eli siis tuo kertosäe on herran lauluääni, itse säkeistöt vastaavat puheääntä.
Pelaaja: Denver
Pääkuva (c) Isis.
Tämä kuva on ainoastaan suuntaa antava. Lukekaa ulkonäkö.
Nimi: Cerium
Nimen merkitys: Cerium on yksi alkuaineista.
Kutsutaan: Cesar, Kettu, Ri, Ceri.
Ikä: Sellaiset 2 vuotta, eli ihmisittäin 24v.
Syntymäpäivä ja horoskooppi: Syntynyt 13.9.2005, eli on horoskooppimerkiltään Neitsyt.
Sukupuoli: Uros.
Rotu: 87,5 % karjalankarhukoiraa, loput 12,5% sutta.
Säkä & paino: Säkäkorkeus 60cm, painoa 28kg.
Lauma & arvo: Ambassor, beta.
Sitaatti: ”Mikään muu ei ole pakko kuin kuolema ja sekin vain kerran elämässä.”
Fyysiset ominaisuudet: Nopealiikkeinen ja vikkeläjalkainen uros, jonka liikkuminen näyttää aina yhtä vaivattomalta. Ei kovinkaan ketterä, mutta hyvin kestävä ja sitkeä. Kehnonpuoleinen uimari, eikä hyppää kovinkaan korkealle. On kuitenkin kokoonsa nähden voimakas.
Ulkonäkö:
Kuva: i51.photobucket.com/albums/f373/Kazard/Karhukoira1.jpg
Rakenne: Cerium on erittäin tyypillisen karjalankarhukoiran näköinen. Ainoastaan suora häntä paljastaa, ettei kyseessä ole puhdasverinen yksilö, puhdasrotuisellahan se kaartuu ylöspäin. Uros on hieman isokokoinen rotuunsa nähden, mutta kuitenkin sallituissa rajoissa.
– Pää & kaula: Pää edestä katsoen kolmiomainen, kallo leveä, otsapenger loiva. Kirsu suuri ja musta. Kuono suora, kapenee kärkeä kohden. Huulet ohuet ja tiiviisti sulkeutuvat, erittäin voimakkaat leuat. Silmät verrattain pienet, hieman soikeat, korvat pystyt. Kaula on jäntevä, keskipitkä ja kaartuva, eikä siinä ole löysää kaulanahkaa.
– Runko: Säkä selvästi erottuva, selkä suora ja jäntevä. Lanne lyhyt ja lihaksikas, lantio leveä, voimakas ja hieman viisto. Rintakehä tilava, ei kovin leveä ja melko pitkä. Vatsaviiva loivasti kohoava. Häntä melko korkealle kiinnittynyt ja pitkä.
– Etu- & takaraajat: Etujalat vahvat ja voimakasluustoiset. Lihaksikkaat lavat, olkavarret viistot ja voimakkaat. Kyynärpäät suoraan taakse suuntautuneet, kyynärvarret vankat ja pystysuorat. Ranteet joustavat, vain vähän taipuneet. Välikämmenet keskipitkät, hieman viistot. Käpälät ovat tiiviit ja pyöreähköt. Takajalat vahvat ja lihaksikkaat. Reidet leveät ja pitkät, polvikulma keskisuuri. Sääret pitkät ja jäntevät, kintereet matalalla. Välijalat lyhyet ja voimakkaat, pystyasentoiset. Käpälät tiiviit, etukäpäliä hieman pitemmät ja matalammat.
Turkki & väritys: Uroksen peitinkarva on karkeaa ja suoraa, kaulassa, selässä ja reisien takaosassa pitempää kuin muualla. Pohjavilla pehmeää ja tiivistä. Väritys on tyypillisen karjalankarhukoiramainen. Pohjaväri musta, ehkä hieman harmahtavansävyinen. Valkeaa väriä hännänpäässä, takajalkojen sukissa, vatsassa, rinnassa, etujaloissa, kaulassa, niskassa, poskissa ja kuonossa. Kuviot ovat jyrkkäreunaiset ja selvästi erottuvat.
Tuntomerkit: Ceriumin silmät ovat vaaleanruskeat. Tämän lisäksi sen ainoita tuntomerkkejä ovat arvet, joita sitten onkin runsaasti. Molemmista korvista puuttuu kärki. Arpia herralta löytyy: Ristinmallinen arpi oikeasta silmäkulmasta, sekä kolme arpea vasemman silmän päällä. Vasemmassa poskessa yksi arpi. Kuonon vasemmalla puolella on pienehkö, melko huomaamaton arpi. Niskassa neljä pitkää arpea. Kaulassa paksuhko, kaksihaarainen arpi. Oikeassa etujalassa on kolme ohutta arpea. Vatsassa kaksi arpea, samoin kuin selässä. Oikeassa kyljessä kaksi arpea, jotka leikkaavat selän arvet. Hännän alapuolella yksi arpi, jonka leikkaavat oikealla puolella kaksi arpea. Oikeassa reidessä kolme arpea, hieman alempana jalassa kaksi lyhyttä arpea. Oikeassa takajalassa nilkan tuntumassa ristinmuotoinen arpi, josta näkyvät vasemmalta katsottuna vain kärjet.
Luonne: Cerium on hiljainen ja hieman sisäänpäin kääntynyt yksilö, jonka luonteeseen kuuluu myös hieman ärtyisyyttä ja synkkyyttä, sekä aimo annos itsepäisyyttä ja ylpeyttä. Se viihtyy hyvin yksinään, muttei erityisesti karta muiden seuraa. Suurissa joukoissa se ei viihdy sekuntiakaan, vaan häipyy sanaakaan sanomatta paikalta. Mutta uros ei varsinaisesti välttele seuraa, sitä ei voi missään tapauksessa sanoa kovin sosiaaliseksi, saati sitten puheliaaksi. Koirasusi on erittäin vaitonainen, eikä höpise turhia, vaan puhuu aina asiaa. Tämänkin asian se mainitsee mahdollisimman nopeasti ja selkeästi. Cesar vihaa asioiden selittämistä, varsinkin useampaan otteeseen, joten kaikenlaiset typerykset saavat hänet hermostumaan alta aikayksikön. Vaikka siltä ei ehkä päällepäin vaikuta, nuorukainen on suhteellisen fiksu.
Ystävää Ceriumista on hankala saada edes kovalla yrittämisellä. Koirasusi kärsii pahasta luottamuspulasta muita koiria kohtaan, eikä osaa näyttää tunteitaan kovinkaan hyvin. Jos joku kuitenkin saa voitettua uroksen luottamuksen puolelleen ja kykenee vakuuttamaan tälle, etteivät kaikki koirat ole pahoja, tästä voi kehkeytyä hyväkin ystävä. Ystävän seurassa nuorukaisen paremmat piirteet tulevat esiin, kuten nyt vaikkapa äärimmäinen lojaalius, päättäväisyys, suojeluhalu ja viisaus. Sille päälle sattuessaan herra on myös hyvä kuuntelija, vaikka ei ehkä osaakaan lohduttaa.
Jos jo ystävien hankkiminen on herrallemme vaikeaa, rakastumisesta se ei ole kuullutkaan ”teini-iän” ihastusten jälkeen. Ensimmäinen syy tähän lienee luonnollisesti luottamuksen puute, joka vallitsee uroksen ja muun maailman välillä. Toinen syy on Cerium äärimmäisen vaativa maku: Hänelle kelpaa vain paras. Ja luonnollisestikin täydellisiä naaraita on harvassa, puhumattakaan niistä, jotka olisivat kiinnostuneita hiljaisen ja synkän koirasuden seurasta.
Koirasuden suhtautuminen kaikkiin laumoihin, niin omiin kuin vieraisiinkin, on tällä hetkellä varsin neutraali, sillä se on ollut saarella vasta vähän aikaa, eikä yksikään lauma ole vielä antanut syytä vihaamiseen tai kannattamiseen. Valloittajiin uros kuuluu vain siksi, että tuo lauma oli ensimmäinen, johon hän matkallaan törmäsi. Ateisteista ja klaanilaisista Cerium ei tiedä juuri mitään ja kultteihin se suhtautuu kuulemiensa tarinoiden vuoksi hieman varovaisesti. Valloittajista se tietää tasan sen verran, että siihen laumaan hän kuuluu ja että heillä ei ole johtajaa. Näin ollen tummaturkki ei oikeastaan ole uskollinen yhdellekään laumoista, eikä myöskään sidottu yhdenkään lauman perinteisiin tai tapoihin.
Uroksen synkemmän puoleisen luonteen takana on yksinkertaisesti se, ettei herra ole ihan sinut itsensä, tarkemmin sanoen ”sisäisen sutensa” kanssa. Tästä johtanee juurensa myös lähes jatkuva ärtyisyys, koska itselleen on vaikea olla vihainen ilman, että se näkyy päällepäin. Joskus harvoin tummaturkki vaipuu syvän itseinhon ja masennuksen kouriin ”likaverisyytensä” tähden, mutta nämä kohtaukset eivät koskaan kestä kovin pitkään, eikä Cerium ole niiden johdosta toistaiseksi satuttanut itseään, sillä ei se itseään ihan niin paljon kuitenkaan inhoa. Lisäksi moinen käytös olisi paha kolaus nuorukaisen ylpeydellä, sillä kuka itseään kunnioittava olento muka satuttaisi itseään vapaaehtoisesti, vain näyttääkseen maailmalle pahaa oloaan?
Taisteluun joutuessaan Cerium on peräänantamaton, eikä luovuta kuin pakon edessä. Se kuolee mieluummin taistelussa, kuin pakenee kunniansa menettäneenä. Oikeiden taisteluiden lisäksi uros pitää myös ”harjoitusotteluista”, ihan taitojensa kehittämiseksi. Mikään huipputaistelija herra ei nimittäin ole, mutta sitkeys ja terve järki korvaavat kyllä joissain tapauksissa puuttuvan taidon jotenkuten. Tappelemista enemmän koirasusi kuitenkin pitää metsästämisestä, jossa se saa käyttää sekä kehoaan, järkeään että aistejaan tasapuolisesti ja siihenhän hänet on ylipäätänsä koulutettukin. Metsästäjänä uros on erittäin taitava ja voi kaataa yksinään suurtakin riistaa.
Kokonaisuudessaan Ceri on synkkä ja hiljainen, sekä vaikeasti lähestyttävä henkilö, joka kärsii pahasta luottamuspulasta. Masennukseen taipuvainen, muttei itsetuhoinen. Ylpeä ja päättäväinen, ystävilleen erittäin lojaali ja suojelunhaluinen. Pitää taistelemisesta ja erityisesti metsästämisestä, eikä luovuta helposti. Halutessaan hyvä kuuntelija ja fiksumpi, kuin päällepäin näyttää. Jos jaksaa, on oikein hyvä jätkä.
Menneisyys: Uros syntyi erääseen syrjäisemmän puoleiseen, Itäsuomalaiseen kenneliin, jonka tavoitteena oli jalostaa voimakas, sitkeä ja päättäväinen, mutta helposti hallittava metsästyskoira. Kennelissä tehtiin useita kokeiluja risteyttämällä erirotuisia koiria susien kanssa ja Cerium sisaruksineen oli yksi näistä kokeiluista, peräti parhaiten onnistuneita. Pentueen viidestä jäsenestä osa muistutti haluttua enemmän sutta ja nämä koirat myytiin nopeasti eteenpäin. Kenneliin jäivät vain Cerium ja hänen nuorempi sisarensa, Indium. Puolen vuoden ikäisenä myös Cerium myytiin, sillä tällä oli omistajan mielestä liikaa susimaisia luonteenpiirteitä, sekä liian pieni koko.
Niin nuori uros myytiin eräälle metsästäjälle, joka koulutti pahaisesta pennusta voimakkaan ja itsevarman metsästäjän. Mutta vain muutaman kerran nämä kaksi ehtivät metsästää yhdessä, ennen kuin metsästäjä joutui onnettomuuden vuoksi jättämään uransa ja myymään koiransa. Uusi omistaja oli niin ikään metsästäjä, rajun puoleinen nuori mies, joka omisti kymmeniä metsästyskoiria. Nyt jo yli vuoden ikäinen uros tutustui uudessa kodissaan kauniiseen nuoreen naaraaseen, joka ei kuitenkaan osoittanut kiinnostusta nuorukaista kohtaan. Naaraan isä, sitä vastoin, raivostui ”likaverisen” lähestyessä tytärtään ja saikin nopeasti koko koirajoukon käännettyä uutta tulokasta vastaan. Niinpä eräällä metsästysretkellä, koirien lähdettyä ajamaan saalista, joukkio houkutteli Ceriumin syvälle metsään ja raateli tämän. Syyksi tälle kerrottiin, ettei surkeilla sudenverisillä ollut sijaa heidän joukossaan. Tämä murensi tummaturkin itsetunnon ja sai tämän synkkyyden valtaan.
Saatuaan työnsä päätökseen muut koirat lähtivät, jättäen kuolettavasti haavoittuneen Ceriumin yksin metsään. Uroksen onneksi seudulla kuitenkin liikkui ystävällismielinen metsänvartija, joka vei runnellun koiran eläinlääkäriin. Koirasuden haavojen parannuttua se annettiin löytöeläinkotiin, mutta uutta omistajaa ei löytynyt. Nuorukainen alkoi pikkuhiljaa kyllästyä odotteluun ja niinpä se eräänä päivänä pakeni avonaisesta ovesta vapauteen. Aikansa seikkailtuaan se nousi pieneen laivaan, aikeenaan matkata niin kauas kotoa, kuin vain mahdollista. Ihmiset kuitenkin löysivät salamatkustajan ja heittivät mereen. Kuin ihmeen kaupalla Cesar ei hukkunut, vaan ajautui erikoisen, koirien asuttaman saaren rantaan, jota paikalliset Dogmaksi kutsuivat. Saarella nuorukainen liittyi Valloittajien laumaan. Jonkin aikaa saarella oleiltuaan nuorukainen alkoi käydä levottomaksi, eikä syyttä: Eräänä päivänä herätessään hän ei enää ollutkaan tutuilla seuduilla, vaan täysin uudessa maassa. Cerium oli saapunut Tiberianiin.
Ase: Koirasusi kantaa mukanaan asetta, jonka alkuperää tai sitä, miten se on uroksen haltuun päätynyt, ei tunneta. Aseen nimi kuitenkin selviää sen varren kirjoituksesta: ”Tuomio”. Kyseessä on aamutähdeksi kutsuttu ase, eli metallivarren päässä roikkuu paksun rautakettingin varassa noin kahden kilon painoin, piikikäs metallikuula. Tämä ase on täyttä rautaa ja hyvin, hyvin raskas, mistä on sekä hyötyä, että haittaa. Aseen paino luonnollisesti tekee siitä vaikeasti käsiteltävän ja vain voimakas koira pystyy sitä käyttämään. Aseen painon hyvä puoli on, että kun isku on saatu alkuun, metallikuulan paino hoitaa loput, tehden osuessaan järkyttävää vahinkoa. Tuomion käyttäminen on hidasta ja sen paino hidastaa taistelussa Ceriumin liikkeitä, mutta liikkeen alettua kuula heilahtaa pelottavan nopeasti ja sen liikettä on vaikea väistää. Nuorukainen käyttää hurjaa asettaan vain hätätilanteessa, mutta kantaa sitä miltei aina mukanaan.
Taistelutavat: Ceriumilla on oikeastaan kaksi erilaista tapaa taistella ja tapansa hän valitsee vastustajansa oletetun kokemuksen perusteella. Jos toinen vaikuttaa kokemattomalta taistelijalta, koirasusi käyttää aggressiivista ”Suoraan päälle” taktiikkaa saadakseen toisen lamaantumaan ja pakenemaan. Jos kyseessä taas on kokeneemman oloinen vastus, nuorukainen luottaa väsytystaistelun ja suunniteltujen iskujen voimaan, nojaten näin kestävyyteensä ja sitkeyteensä. Koska uroo ei ole sieltä ketterimmästä päästä, se ei juuri luota väistelyyn, vaan käyttää mieluummin suorasukaisempaa taktiikkaa. Taistellessaan Tuomion avulla se väistelee tavallistakin vähemmän ja pyrkii ensin pääsemään aivan vihollisensa lähelle, jolloin on todennäköisempää, että aamutähden pelottava metallikuula iskeytyy vastustajan kehoon. Cerium ei käytä taistelussa ainoastaan aseensa metallista päätä, vaan myös sen vartta iskujen torjumiseen, sekä hakkaaviin lyönteihin. Tummaturkki ei ehkä ole erityisen hyvä taistelija, saati sitten nopea Tuomio suussaan nopea, mutta vahva se on.
Perhe:
Äiti Kulta
Isä Plutonium
Vanhempi veli Argon ja nuorempi veli Radon
Vanhempi sisar Jodi ja nuorempi sisar Indium
Perheenjäsenten nykyisistä olinpaikoista ei ole tietoa, mutta on todennäköistä, että nämä ovat elossa.
Peleissä tavatut ja mielipiteet näistä:
-tulossa-
Muuta:
~ Tunnuskappale on Linkin Park – Somewhere I belong
~ Hahmolla pelataan myös Dogmassa
~ Muistuttaa erästä Denverin aikaisempaa hahmoa, sekä Denveriä itseään.
~ Omaa tällaisen äänen: youtube.com/watch?v=zsCD5XCu6CM Eli siis tuo kertosäe on herran lauluääni, itse säkeistöt vastaavat puheääntä.
Pelaaja: Denver