|
|
Post by Soulless on Nov 11, 2007 7:40:54 GMT -5
Tundra. Lumipyry. Kylmyys. Yksinäisyys. Rauha.
Asiat, jotka tulivat jääsilmäisen suden mieleen tuon tuntiessa tassujensa alla jäisen maan. Pitkä matka laguunilta kostautui fyysisen rasituksen ilmaantuessa, mutta Soulless ei jaksanut välittää. Hölkkäyksenomainen löntystely hidastui vähitellen puoleen, kunnes arktinen susi jaksoi enää vaivoin edes nostella tassujaan. Teki mieli vain seisoa paikallaan ja nauttia tuulesta. Hiljaisuus oli rikkomaton siniharmaan seistessä lumisateessa. Hengitys oli rauhallista, huurupilvet kohoilivat hitaasti ylöspäin uroon suusta. Tämä paikka tuntui vain jotenkin niin... kodikkaalta.
|
|
|
|
Post by kireko on Nov 11, 2007 7:54:32 GMT -5
Pieni bordercollie nimeltään Umi tassutteli tundralla. Hän oli seurannut uutta 'ystäväänsä' Soullesia. Nyt koira näki valkean olennon vähän matkan päässä. Soulles näytti nauttivan.
"Hei Myysteriooo!" Umi kirkaisi ja juoksi innoissaan tätä kohti. Ekä edes tajunnut, että häiritsi toisen laatuaikaa. No, ihan sama. Narttu oli päättänyt, että Solista tulisi tämän bestis, ja niinhän siinä pitikin käydä.
Ilma oli ihanan viileä, ja ilma mukavan raikas. Mutta kuitenkin, borderi ei osannut nauttia siitä, sillä juostessaan kovaa vauhtia, keuhkoihin alkoi sattua, joten narttu pyssähtyi hetkeksi. Mutta jatkoi sitten matkaansa.
|
|
|
|
Post by Soulless on Nov 11, 2007 9:30:30 GMT -5
Ikävä kyllä tyytyväisyys ja hiljaisuus olivat katoavaa lajia, minkä Soulleskin sai tuntea varsin pian.
Mitämitä, ei kai tuo takaa kantautuva ääni vain kuulunut sille ärsyttävälle piskinpuolikkaalle, joka oli hetki sitten ollut saattaa uroksen täysin hermoromahduksen partaalle? Kyllä vain.
"...Mene pois."
Suusta kantautui tyly luotaantyöntävä murahdus alakuloisen katseen tavoitellessa maanpintaa. Valkoturkki seisoi yhä selätysten borderia päin. Mokoma tutustumisen haluinen pentu, eikö tuolla ollut omaa elämää lainkaan, edes sen vertaa, että jättäisi nimettömät itsesäälijät rauhaan.
|
|
|
|
Post by kireko on Nov 11, 2007 10:05:14 GMT -5
"Heei, älähän nyt! Meistä tulee kyllä hyvät ystävät. Olenko jo kertonut, että minulla oli siellä maatilalla yksi tuttu, tai eräs hevonen jonka nimi oli Safir, se oli tosi kylmä ja ilkeä, vähän kuin sinä, ei siis millään pahalla, ei todellakaan, mutta kuitenkin, minä sitten menin puhumaan sille... päläpälä" Umi alkoi taas selitellä menneisyydestään. Mutta minkä sille voi, jos on joku olento, joka voi kuunnella tämän borderin jatkuvaa jaaritusta.
Vaikka Soulles olikin tyly Umia kohtaan, tämä ei antanut sen lannistaa. Hän oli sitä maata, että aina piti yrittää. Hän rakasti vaikeita tapauksia, niistä sai haasteta elämään.
Umi lopetti vihdoin puhumisen, ja hengitti syvään. Nyt keuhokoihin sattui vielä enemmän, ainakin tuon puhemäärän jälkeen. Puhuessaan narttu oli kävellyt Solin eteen, sillä uroksella ei tainnut olla mitään aikomusta kääntyä, taikka tehdä tuttavuutta.
|
|
|
|
Post by Soulless on Nov 19, 2007 8:51:46 GMT -5
Soulless oli niin väsynyt, ettei tuo jaksanut edes huokaista saatikka käskeä mustavalkoista poistumaan toista kertaa. Sen sijaan suden katse oli lukkiutunut tundran laidalla käyskenteleviin sarvipäihin, jotka tuntuivat vetävän jääsilmää puoleensa. Uros lipaisi suupieliään noiden hassunnäköisten otusten tapittamista - mitä ne nyt ikinä olivatkaan.
"Hiljaa."
Arktinen susi sihahti nartulle, ikään kuin olisi edes kuunnellut borderin sepitystä. Korvansa kohosivat aavistuksen viistoiksi eteenpäin katseen seuraillessa tarkasti karibujen laiduntamista. Otukset tunkivat kuonoaan lumen sekaan jäkälän toivossa, mutta kauenpana seisoskelevista koiraeläimistä nuo eivät ilmeisesti olleet kiinnostuneita. Sen parempi heille, Solkin voisi saada pitkästä aikaa jotain ravintoa luisevan olemuksensa paikkaamiseen.
|
|
|
|
Post by kireko on Nov 27, 2007 9:51:30 GMT -5
Umi ei ensiksi välittänyt Solin 'huomautuksesta', mutta hiljentyi pian. Nyt ei kuulunut mitään. Border tunsi, kuinka silmät kostuivat kyynelistä, sillä nyt hän tajusi, ettei kukaan halunnut kuunnella häntä. Oliko hän sittenkin yksin? Kesenai oli ollut mukava, mutta oliko hän ainoa ystävällinen Tiberianissa.
"... Etkö tykkää minusta?" Umi kysyi urokselta. Hän oli yrittänyt parhaansa tehdä kaikki iloisiksi, mutta nyt se taisi olla mahdotonta. Pian hänet valtasi ikävän tunne. Hän halusi takaisin ruotsiin. Ystäviensä ja kaikkien muiden luokse.
|
|
|
|
Post by Soulless on Dec 23, 2007 5:56:52 GMT -5
Sol poistui niskojaan nakellen.
|
|
|
|
Post by wowposter on Nov 3, 2008 2:38:45 GMT -5
|
|
