Noei.

[Eden]

Kylmä tuuli puhalsi mereltä päin paiskoen vaahtoharjallisia aaltoja mukanaan rannan kiviin. Yö oli kylmä, eikä tähtiä näkynyt, siitä pitivät huolen kalvakat pilvet, jotka harhailivat taivaalla repeilevänä, mutta peittävänä harsona, ja loivat välillä lyhyitä valonpilkahduksia kuun tullessa esiin kadotakseen taas takaisin pilviharson taa.
Suuri, mustanharmaa koira asteli pehmeästi kivikossa rantaviivaa myöten antaen pärskeiden huuhtoa tassujaan. Vähän väliä kuului vaimea rasahdus, kun suurikokoisen eläimen massa painoi alleen rantaan huuhtoutuneen ravunkuoren tai simpukan.

Juuri tämäntyyppinen kylmä, pilvinen yö oli Edenin kulta-aikaa. Kävellessään hitain askelin kivikkoisessa rannassa tämä olento ei voinut olla tuntematta tyydytystä - jonkinlaista vaimeaa mielihyvää siitä, ettei paikalle ollut eksynyt muita kuin hän ja itse pimeys. Naaraan katse harhaili vaitonaisesti edessäpäin, tarkkaillen ympäristöään melko välinpitämättömänä. Täällä hän sai olla yksin, yksin ja siksi mahtavimpana.

[ Tulipa taas vaihteeksi kunnon roskaa. 8)

Teurastajan kanssa olisi tarkoitus pelailla, mutta kait tänne muutkin saavat tulla. Luulisin.]

[Kito no Myaku]

Kito nosti päätään merituulta vasten ja tunsi kuinka harjas kutitteli niskaa. Kuu paistoi hetken tummanpunaisiin silmiin häikäisten ikävästi. Tämä kaikki oli aivan turhaa. Jätti murahti itselleen ja lähti etenemään raskain askelin mahdollisemman kaukana merestä. Uiminen oli yksi kamalimmista asioista. Arpia särki, eikä pää meinannut pysyä pinnalla. Aivan hölmöä hommaa.

Beta sai tuulen mukana hajun, hajun naaraasta, alfasta. Edenistä. Vauhti hiljeni hieman ja tumma käänteli päätään. Ketään ei näkynnyt. Varjo liikkui lähemmäksi rantaa ja kivien seassa käyskenteli Eden. Kuun vähäinen valo heijastui kosteista kivistä vaaleaan turkkiin, eikä missään muussakaan ollut vikaa.
"Iltaa", Kito mörähti ja onnistui saamaan ison ruhonsa nartun luo. Tuo teki pienen nyökkäyksen tapaisen kumarruksen ja istahti kauemmaksi vedestä. Lauma oli heikko. Immortaleja tarvittaisiin enemmän.

[Eden]

Eden asteli verkkaan eteenpäin, katse maassa etsien jalansijaa. Liukkaat kivet painuivat kovaan maaperään otuksen painon laskeutuessa lepäämään niille. Kesken askeleidensa otus kuitenkin pysähtyi, kuulosteli. Se oli kuullut vaimeat askelet etäältä, kuitenkaan kykenemättä haistamaan tulijaa. Tuuli kävi tulijan myötäisesti, paljastamatta kulkijaa hajullaan. Hetken verran naaras tiiraili pysähdyksissä eteenpäin, ja pikkuhiljaa alkoi kivikosta hahmottua tumma hahmo, joka läheni alfaa.
Eden astui muutaman askeleen eteen odottaen toisen saapuvan luo. Tältä etäisyydeltä naaraan kirsu pystyi jo tavoittamaan tulijan hajun - Kito no Myaku. Yksi hänen rakkaista lampaistaan.

[Kito no Myaku]

Kito katseli Edeniä. Eipä ollut narttu paljoa muuttunnut. Tämä selvitteli hieman kurkkuaan murahduksella ja aloitti:
"Onko sinulla mitään aavistusta miksi meitä on niin vähän? Vaaleat puskevat päälle. Pitäisi tuhota koko riivatun joukko.."
Riivatun joukko. He itse olivat riivattuja. Aallot nousivat hieman ja tumma otti pari askelta kauemmas vedenrajasta.

[Joopaskaaonmutkuneinytkulje x__x]

[Eden]

Naaraan katse seurasi eteensä asettuvaa mustaa urosta, vain hivenen häntä pienempää. Tuulenpuuskat tuiversivat naaraan pitkää, sileää turkkia tämän kasvojen peitoksi haitaten häkymää hivenen, mutta olento ravisteli ne kevyesti pois. Riivattu seisoi paikoillaan ikään kuin patsaaksi jähmettyneenä katse tulijassa, kierrellen irokeesiharjaksesta ja likaisesta pannasta lukuisiin tumman turkin sekaan kätkeytyviin naarmuihin ja nirhamiin. Eden ei ollut ikinä erityisesti pitänyt vastassaan istuvan olennon olemuksesta tai ulkomuodosta, jotka toivat naaraan mieleen erityisesti jotain suurta ja massiivista, mutta samalla siihen liittyvää kömpelyyttä ja jonkinasteista typeryyttä, jota Eden tunsi löytävänsä lähes kaikista lajitovereistaan. Halua toimia ennen kuin ajatella, tappaa ennen kuin miettiä miten olisi voinut hyötyä olennoista elävinä. Kuolleita ei voinut hallita, hengettömät raadot olivat hyödyttömiä. Toisaalta juuri tuo piirre ajoi hänet omassa mielessään muiden yläpuolelle. Ilman alamaisia ei ollut valtakuntaa.

Eden tutkaili toista tarkkaavaisesti mustan auetessa puhumaan. Naaras naurahti pienesti.
" Häiritseekö se sinua? Tunnetko jääväsi alakynteen, vai? "
Naaras puhui äänellä, jota ei kuitenkaan kuulostanut ivalliselta, lähinnä tyytymättömältä.
" Meitä syntyy lisää, ennemmin tai myöhemmin, tapahtui se sitten miten hitaasti tahansa. Voimme lisääntyä, meillä on mukanamme niljaisten hyönteistemme avu, mikä on este? Odota rauhassa, ennemmin tai myöhemmin voit varautua lajimme lisääntymiseen. Vastassamme on säälittäviä pikkusinttejä, jotka pyristelevät pakenemaan siitä suunnattomasta lahjasta jonak olemme saaneet, ja sinä pelkäät meidän häviävän? "
Eden mittaili toista katseellaan, kääntäen päänsä sitten tuulta vasten, merelle päin antaen ilmavirran pöllyttää turkkiaan.
" Odotellaan rauhassa, meillä ei ole kiirettä mihinkään. "

[Kito no Myaku]

Kiton koko olemus tuntui luhistuvan kasaan. Tämä painoi päänsä alas ja heilautteli sitä muutaman kerran sivulta toiselle.
"En,johtaja. Kyllä,johtaja."
Kuului vaisusti ja tuo nosti taas päänsä. Miksi juuri tuon piti olla johtajana? Tottakai Kito oli lojaali Edenille, mutta mieluiten hän olisi ottannut lauman haltuunsa. Eden oli fiksu, mutta tämän mielestä liian rauhallinen ja harkitsevainen. Voimalla sitä voitettaisiin, mutta jonkun piti tehdä suunitelma. Se olisi varmasti Eden.

[Tuo sinun oli pitkä D8 Minä tälläinen tynkämään]

[Eden]

Eden vilkuili Kitoa syrjäkarein naurahtaen hiljaa. Varmaan tuo tahtoi taas rellestämään, vähän tappelemaan ja kiusaamaan rääpäleitä. Kuten yleensä. Se tuntui olevan useimpien heistä suurin halu. Ei sillä ettei se olisi hänenkin, mutta tietyissä kohdissa omia mieltymyksiä oli hieman huijattava ja muokattava parempaan suuntaan, muuttaen ne hienostuneemmiksi ja hyödyllisemmiksi. Kuin kuohuva pato, jonka voima valjastettiin käyttöön uudestaan muunlaisena energiana.
Eden vaelsi katseellaan pitkin taivaanrantaa tutkiskellen sitä mietteliäänä.
" Vaikka loppujen lopuksi meitä onkin vähän, mutta niin on muitakin. Jos tapamme kaikki, uhkaa itseämmenkin sukupuutto. Emme voi aina luottaa siihen että saamme keskenämme riittävästi seuraajia. "
Kun se olikin niin kiusallista. Koko heidän populaationsa oli lähestulkoon riippuvainen kahdesta olennosta - heikoista, tavallisista koiraeläimistä ja pienistä hyttysistä. Vain yksi heikko vuosi jona ruokaa on vähemmän ja hyttyset vähenisivät - ja vuosien kuluessa se näkyisi heidänkin seassaan. Niin säälittävää.

[EDIT: No hitto sinun kanssa. Yritä edes sanoa jos lopetat, venailin täällä pitkään odottamassa. Snif. Angst. ItQ parQ Qnel.
Nojoo. En viitsi roolata pois tätä, sovitaan että peli on jotenkin päättynyt. ]

[wowposter]

Hi,Do you need advertising displays, digital signages, mp4 advertising players, digital sign and advertisement displays? Please go Here:www.amberdigital.com.hk(Amberdigital).we have explored and developed the international market with professionalism. We have built a widespread marketing network, and set up a capable management team dedicated to provide beyond-expectation services to our customers.
amberdigital Contact Us
website:www.amberdigital.com.hk
alibaba:amberdigital.en.alibaba.com[gcfajgbffhecbb]