Suvi suloinen

[Monty]

Celsiusasteet hipoivat kolmeakymmentä astetta jo näinkin alkukesästä ja aurinko porotti armottomana. Kirkkaalla taivaalla ei näkynyt pilven hattaraakaan, ei merkkiäkään sateesta tai kuumuuden helpotuksesta. Juuri tästä syystä Monty olikin tänne laguunille tullut, viilentämään vähän oloaan. Ihmiselläkin olisi täällä tukalat oltavat, niin entäpä sitten koiralla, jota verhoaa tiivis, musta turkki? Koiran läähätti raskaasti ravatessaan vedenrajaan koipiaan laiskasti nostellen. Anturat hikoilivat myös ja hiekka poltti entisestään jaloissa. Tummasta turkista ei tuntunut olevan kuin harmia, imi vain kaiken valon ja paahtavan kuumuuden itseensä. Kohtahan nartusta olisi enää jäljellä vain kokoon kuihtunut kuori! Dobermanni huokaisi helpotuksesta tuntiessaan viileän veden hellivän oloaan. Koira kahlasi syvemmälle, kunnes vesi ylettyi ritakehään saakka. Katse kiersi tyhjältä tuntuvia maisemia. Seura ei olisi ollut pahitteeksi, eihän Monty tuntenut täältä vielä ketään. Koira seurasi katseellaan värikkäiden kalojen pulikointia ja taivaalla kaartavien, upeiden sulkapeitteisten lintujen menoa. Mahtoi olla kivaa kun omisti siivet, joilla pääsi kätevästi paikasta toiseen huimaa vauhtia. Monty nuolaisi huuliaan ja läiskäytti vettä varovasti kasvoilleenkin. Ambassorilainen lillui viileässä vedessä huolettomana, rauhaisat ajatukset päässään pyörien.

[Eli mukaanhan saa tulla joku/&jotkut niistä Tiberianin harvoista pelaajista, eli toisinsanoen topick on vapaa. Sen kuin mukaan vaan ken uskaltaa 8)]

[fuji]

[Minä nyt tulin, kun täälläkin ollut liian hiljaiseloa. Toivottavasti ei minun roolien pituuus haittaa. ^^']

Mustaturkkinen hysky käveli läähättäen laguunilla. Se hiljensi vauhtia ja käänsi katseensa ylös, pilvettömälle taivaalle. "Harmi kun koirat eivät hikoile.." narttu tokaisi mutisten, mutta huomasi sitten jonkun vedessä. 'Seuraa..' narttu ajattelin nuolaisten huuliaan. Se hyppäsi veteen ja kävi uimassa kierroksen, palaten sitten matalemmalle, kohti toista. "Päivää", tämä sanoi hymyilleen, ja nousten vedestä. Narttu pyristeli turkistaa liiat vedet pois, ja katsoi toista. Ei hän ainakaan mitenkään uhkaavalta näyttänyt, mitä nyt omasi tumman turkin. Siitäkin oli varmaan vain haittaa kesällä. Ja senhan Kisha tiesikin jo.

[Monty]

//Jootuota. en ole vähään aikaan täällä käynyt, joten kesti siksi ^___^' Pahoitteluni. No, yritän korjata tapani.//

Monty oli täysin uppoutunut ajatuksiinsa, joten meni hyvän aikaa, ennen kuin dobermanni huomasi paikalle ilmaantuneen huskyn, Kishan. Nartun pää kääntyi toisen tervehtiessä häntä, ja arvioiva katse heittäytyi Kishaan. Koira kallisti päätään aavistuksen, tokaisten lopulta:
"Hei. Olet kai Ambassorista? Et suinkaan laumaton?" Dobermanni tiedusteli, nuolaisten kevyesti huuliaan. Luppakorva lähti kahlaamaan kuiville, ja saadessaan pehmeää hiekkaa varpaidensa väliin, puisteli märkää turkkiaan voimalla. Musta, lyhyt turkki kiilteli kostana vielä turkkiin jääneistä sadepisaroista, kun otus kääntyi taas huskyyn päin.
"Olen muuten Monty. Hauska tavata." Tämä sanoi pieni virnistys kasvoillaan, heilauttaen häntäänsä pari kertaa. Sitten koira istahti maahan, tarkkaillen toista kiinnostuneena.

//ei haittaa tuo viestien pituus. n__n//