|
Post by kireko on Aug 6, 2007 6:11:54 GMT -5
Umi, nuori ja iloinen border collie tallusteli laguunin lähettyvillä. Hän oli juuri saapunut saarelle, ja halusi heti tutkia sitä. Tähän mennessä hän oli rakastanut paikkaa, vaikkei ollutkaan nähnyt paljoa. Koira kierteli puita ja pysähtyi sitten laguunin eteen. Miten kaunista... , Umi ajatteli onnessaan. Mikä onni, että oli päätynyt tänne. Ei hän oikeastaan tiennyt tai piitannut vaaroista. Tuskin niitä edes oli, ja vaikka olisi, naaras päätti nauttia täysillä elämästä. Border collie kokeili tassullaan vettä. Se oli hieman kylmempää, mutta kai siihen tottui. Hän peruutti hieman, otti vauhtia ja juoksi sitten veteen. Tyttö kikatteli onnessaan ja pyöri vedessä. "Harmi, että olen täällä yksin. Kaksin olisi kivempaa" naaras totesi, ja muisti samassa kotinsa. Kotiikävä jäi vaivaamaan. Benji ja Lloyd ovat varmaan kauhean huolissaan, Umi ajatteli masentuneena. Ja Ingrid oli ollut niin kiltti nartulle. "Älkää huoliko, olen kunnossa ja onnellinen!" hän sanoi ääneen, vaikka tiesikin että kukaan ei kuulisi. No, menneet ovat menneitä. Äh, kyllä he pärjäävät.
|
|
|
Post by Kesenai on Aug 7, 2007 4:47:39 GMT -5
/ Tiberian ei ole saari. x) Taino. Hyvin hyvin iso saari /
Kesenai kuljeskeli rentoon tahtiin laguunia ympäröivien palmujen katseessa vaipuneena jälleen omiin ajatuksiin. Mantereen tilanne vaivasi hänen mieltään öin ja päivin, mutta murehtimaan ei auttanut jäädä. Hän oli narttu parhaassa iässään ja tiesi tarkalleen mitä piti tehdä, ensimmäiseksi auttaa muita ja kertoa paikasta mikäli näitä nyt ilmestyisi hänen lisäkseen enemmänkin kuin pari kappaletta. Pystyihän niinkin käymään että hän jäisi yksin kokonaan riivattujen kanssa. Susi nosti päätään veden suuntaan ja pysähtyi kuullessaan veden läiskyvän. Hei hetkinen, tuollahan oli todellakin joku. Riivatut tuskin vaivaituisivat tähän aikaan edes ilmestymään paikalle verta kerjäämään, joten tuon toisen nartun täytyi olla juuri tullut. Kesenai teki puolikuunmuotoisen käännöksen ja lähti suuntaamaan pitkillä askelilla anturoita polttavassa hiekassa koiran luokse. " Hei! ", Narttu huudahti silmät kirkkaina tehden äkkipysähdyksen vedentuntumaan. Miten laguuni pystyikään olemaan näin kaunis.
|
|
|
Post by kireko on Aug 9, 2007 10:16:33 GMT -5
[ Ups. ]
Umi tutkiskeli laguunia innoissaan, ja ei aluksi kiinnittänyt Kesenaihin mitään huomiota. Vasta hetken päästä hän tajusi, että joku tervehti häntä. Narttu kääntyi äkisti ympäri. "Hei!" hän huudahti. Nyt selvisi, ettei narttu ollut yksin. Umi muisti, että oli kohteliasta nousta jos vieraita tuli - sen hän oli kuullut Ingridiltä - joten tallusti pois laguunista nähdäkseen vieraan paremmin. Se oli naaras, mutta mitään erikoista rotua ei näkynyt. "Olet muuten jännän näköinen" Umi tokaisi ajattelemattomana, mutta tajusi pian tehneensä virheen. "Anteeksi" naaras punastui, mutta ryhdistäytyi pian. "Olen muuten Umi. Tulin tänne vähän aikaa sitten. Täällä on muuten tosi kaunista. Kauniinpaa kuin Ruotsissa, ainakin. Minulla oli siellä kaksi ystävää, Benji ja Lloyd. Toivottavasti he muuten tietävät, että olen kunnossa ja elossa. Ja turvassa. Olenhan?" naaras lopetti, ja katseli sitten ympäriinsä pikaisesti.
|
|
|
Post by Soulless on Aug 13, 2007 7:16:59 GMT -5
[ Tungen julmasti 83 ]
Säätila oli varsin lämmin, mikä tuntui kylmyyteen tottuneesta arktisesta sudesta varsin epämiellyttävältä. Tundralle luotu paksu turkki ei ainakaan parantanut otuksen olotilaa tässä helteessä. Jäisten silmien katse hapuili epävarmana ympäristöä. Hintelä, vaaleaturkkinen koiraotus seisoskeli vedessä laguunin reunalla. Hän ei tiennyt, mikä tämä paikka oli, karibun aiheuttama muistinmenetys oli pyyhkinyt koko uroksen menneisyyden pois. Maisemat tuntuivat vierailta, vaikka Soulless pystyi melkein vannomaan, että oli nähnyt ne joskus ennenkin. Hänellä ei ollut aavistustakaan, kuinka laaja tämä alue, manner, jolla irtolainen asusteli, oikein olikaan. Tieto rajoittui niihin muutamiin paikkoihin, joissa valkoturkki oli viime päivinä kuljeskellut etsimässä muita lajitovereita ja ennen kaikkea itseään. Alemmas painunut pää kohosi äkisti uroksen kuullessa jonkinlaisia ääniä vähän matkan päässä. Mustavalkoinen koira ja hieman värikkäämpi susi. Olivatko ne tarpeeksi mielenkiintoa herättäviä olentoja, että niiden vuoksi viitsisi talsia puuduttavat viisikymmentä metriä? Jalat olivat ainakin sen verran hyytelöä vaeltelun jälkeen, että senkin vertainen matka tuntui koko Tiberianin ympäri kävelyltä. Miellyttävän viileä vesi tuntui kuitenkin tekevän hyvää rasittuneille jaloille, mikä sai uroksen suupieletkin kohoamaan aavistuksen verran. Mennä, vaiko jättää menemättä? Miksi elämässä pitikään tehdä näin paljon valintoja.
|
|
|
Post by Kesenai on Aug 14, 2007 10:18:24 GMT -5
Kesenai naurahti pirteästi kuullessaan olevansa hassun näköinen. Ensimmäinen joka hänen väritykseensä kiinnitti huomiota, ja se hieman huvitti narttua. " Ruotsi? En tiedä mistä olet kotoisin, mutta onko täällä ystäviäsi? ", Susi kysyi vakavaan sävyyn mutta naamalla paistoi yhä ainainen aurinko. Hetkeä myöhemmin kylmänväreet riipivät selkää pitkin ja narttu vilkaisi sivusilmällä taaksepäin nähdäkseen paikalle tulleen kolmannen henkilön, mutta huomatessaan tämän olevan yksi heistä hänen korvansa nousivat luimusta eteen. Jopas nyt porukkaa tuli. Kesenai kääntyi kumminkin vielä Umiin päin. " Turvassa.. toistaiseksi olemme. Oletko nähnyt niitä, riivattuja joita kutsumme Immortaleiksi? Demonimaisia suuria otuksia. ", Hän kysyi hiljaa painottaen loppulausettaan eikä jäänyt odottamaan koiran vastausta vaan kääntyi 50 metrin päässä takana seisovaan urokseen. " Hei, sinä! Kuka olet? ", Kesenai huudahti niin kovaa kuin kurkusta lähti ja todennäköisesti tuo kuulikin vain epämääräistä muminaa nartun suusta. " Ai niin, olen Kesenai. ", Susi sanoi ohimennen Umille kuitenkaan kääntymättä tähän. Narttu lähti kävelemään urosta kohden antaen itsestään jo kaukaakin mahdollisimman itsetietoisen ja varman vaikutelman.
[ hittolainen mitä ... jätän sanomatta x) ]
|
|
|
Post by kireko on Aug 14, 2007 10:27:23 GMT -5
Umi naurahti helpotuksesta. "Siis, tulen Ruotsista. Se on joku maa. Tai jotain. Siellä minulla siis oli ystäviä, tännehän minä tulin äsken" naaras selitti, ja veti henkeä. Toistaiseksi turvassa? Ehkei naaraalla ollutkaan niin hyvä tuuri kuin luuli. Ja ketkä ne Immortal tyypit olivat? Riivatut? "Demonimaisia?" Umi vinkui. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä demoni oli, mutta nimi kuullosti pelottavalta ja selkäpiitä karmi jo kuullessaan sen sanan. Kesenai huusi jotain jollekin, mitä Umi ei kuullut, mutta kääntyi pian katsomaan. Vähän matkan päässä seisoi kolmaskin susi. Tai koira. Umi ei oikein erottanut eroa susista tai koirista. Umi hymyili nähdessään vieraan. Naaras osoittautui Kesenaiksi. Sitten hän lähti kävelemään urosta kohti. Umi oli alkanut tuntemaan kunnioitusta Kesenaita kohtaan, ja siksi seurasikin tätä, mutta pysytteli kaiken varalta hieman perässä. Nähdessään uroksen tarkemmin, Umi pysähtyi. Hän näyttää kumman surulliselta ja etäiseltä, naaras tuumi.
|
|
|
Post by Soulless on Aug 15, 2007 5:22:42 GMT -5
Kas, hänet oli noteerattu. Kunnianosoitus oli kieltämättä huomaavaisin pitkään aikaan, tai ainakin siihen aikaan, mitä Soulless nyt muutamien päivien ajalta saattoi muistaa. Kai hänellä oli joskus ollut täällä ystäviäkin, mutta ainakaan kukaan tähän astisita vastaan tulleista ei ollut tunnistanut valkoturkkia tutukseen. Samapa se hänelle oli, ulkopuolelle jääminen passasi hänelle mainiosti. Jääsilmän korvat liikahtelivat edes takaisin tuon yrittäessä saada selvää nartun puheista. Immortal, riivatut... Ne sanat takertuivat uroksen mieleen, mutta tarkoitus jäi pimentoon. Sudella ei ollut aikomustakaan tehdä tuttavuutta noiden kahden koiraelukan kanssa, muutamat eteenpäin suunnatut askeleetkaan eivät viitanneet mitenkään tähän, vesi oli vain alkanut tuntua turhan viileältä. Kulmansa kohosi hiukan yllättyneenä Kesenain huudahduksesta. Ei vastannut, urahti vain pienesti. Jäisten silmien tuijotus ei kuitenkaan lakannut.
[ Öyh x) ]
|
|
|
Post by Kesenai on Aug 15, 2007 10:57:26 GMT -5
Kesenai hiljensi vauhtiaan ja urahduksen kuullessaan nosti omatkin kulmansa kysyvänä pystyyn. Narttu katsoi Umiin. " Sinun parempi odottaa tässä. Vieraista hankala tietää. ", Susi sanoi ja huokaisi pienesti. Kai hänen piti olla se joka aloitti aina keskustelun ja ylenpalttisen kyselyn. Kesenai lähti ripeästi jolkottelemaan uroksen luokse hiljentäen loppumetreillä vauhtiaan ja pysähtyen parinmetrin turvalliselta tuntuvalle välimatkalle. " Et vastannyt kysymykseeni. Ei ole tarviskaan vielä. .. Oletko.. ok? Koska tulit tänne? ", Kysymykset tulvahtivat epäkohteliaan nopeasti suden suusta joka katsoi hieman varovaisesti jäänsinisiin silmiin jotka väistämättäkin aiheuttivat kylmänväreitä. Koko uroksen olemus oli jotenkin hyytävä kauniine sinisine silmineen ja hiljaisuutensa vuoksi.
[ Ankst x) ]
|
|
|
Post by kireko on Aug 15, 2007 11:07:23 GMT -5
"Selvä!" narttu vastasi. Umi huokasi ihastuksesta Kesenaihin. Naaras oli niin suojelevainen... Border collie teki kuten käskettiin. Hän istuutui ja kuunteli keskustelua, jos sitä nyt keskusteluksi pystyi kutsua. Umi yritti kurottaa nähdäkseen uroksen, mutta Kesenai oli hieman edessä. Hän oli juuri siirtymässä hiljaa nähdäkseen Soullesin, mutta jähmettyi nähdessään pilkkeen uroksen kasvoista. Ei toinen llut pelottava, mutta ne silmät olivat karmivat. Epäillyttävän siniset. Umi perääntyi hieman - ihan varmuuden vuoksi. Mutta eihän se olisi reilua, jos tuo toinen on raivohullu murhaaja, ja sitten se hyökkää ja neiti Kesenai joutuu yksin kohtaamaan sen ja sitten hän kuolee ja sitten se katsoo... katsoo minuun! Narttu pudisti päätään. Ei hän voinut käyttäytyä niin lapsellisesti. Hän oli saanut lämpimän ja kauniin vastaanoton, ja halusi auttaa. Ja eihän se ollut varma, että uros olisi murhaaja. Hänhän voisi olla joku oikea herrasmies...
[ Samat sanat. ]
|
|
|
Post by Soulless on Aug 15, 2007 11:58:49 GMT -5
Uroksen katse muuttui hiukan uhmakkaaksi Kesenain lähestyessä häntä. Pitkän pohdinnan jälkeen uros viimein rohkeni raottaa suutaan. "Et tee nimelläni mitään." '...eikä minulla sellaista edes ole.' Valkoturkki örähti toiselle varsin töykeähköön sävyyn, luoden jälleen katseensa maahan. Korvat roikkuivat hieman, kasvoille muodostui muutamia ryppyjä. Kuka hän oli, mitä hän täällä teki? Nartun kysymys pisti suden miettimään synnyinsijojaan. Oliko hän aina oleskellut täällä - mikä sen nimi nyt ikinä olikaan - paikassa, vai kenties jossain muualla ja sitten jollain kumman konstilla päätynyt tänne? Pääkoppa kumisi tyhjyyttään ainakin, jos menneisyyteen liittyviä vastauksia kaivattiin, mutta toisaalta se oli taas täynnä kysymyksiä, niin uroksen itsensä, kuin muidenkin esittämiä. Susi huokaisi pienesti ja kohotti taas päänsä ylemmäksi. Katse muuttui jälleen mitään sanomattomaksi, eksyen hetkeksi harhailemaan borderinkin suuntaan. Nartun äskeinen energisyys näytti kaikonneen, mustavalkoisen olemus viesti varovaisuudesta ja epäröinnistä. Kai hän sitten oli niin veret seisauttava näky, ettei lähietäisyydelle yleensä pyritty mielellään. Kesenai kuitenkin tuntui olevan poikkeus, mikä osittain ärsytti, osittain ihmetytti Jääsilmää.
|
|
|
Post by Kesenai on Aug 15, 2007 13:45:51 GMT -5
Kesenaita vitutti toisen vaitonaisuus, mutta yhteisen hyvän vuoksi tälläisetkin tilanteet oli kestettävä. " No. Puhuttelen sitten valkoturkiksi. ", Narttu tuhahti ja piti katsekontaktin. Aurinko oli tullut esiin pilvien takaa ja paistoi nyt armottomana suden turkkiin, mikä sai tämän kaipaamaan varjoon. " Sanooko sinulle sana Tiberian, immortal tai mikään täällä mitään? Tiedätkö yhtään miksi olet täällä. Olet ilmeisesti arvauksella tullut lähipäivinä? ", Kesenai töksäytti kysymykset kuin vettä vaan ja sivusilmällä vilkaisi Umiin. Ei tässä mitään, uros tuskin olisi vaaraton. Narttu ei ollut juurikaan tavannut paljoa ketään muita, varsinkaan valkoturkin kaltaisia henkilöitä joten tälläinen tilanne oli uutta hänelle.
|
|
|
Post by kireko on Aug 15, 2007 23:30:52 GMT -5
Umi katseli vierestä, kun Kesenai uteli nimeä. Toinen joutui pettymään, sillä uros ei vastannut. Ainakin selvisi, että hän oli epäkohtelias ja töykeä. "Valkoturkki..." Umi mutisi hiljaa. Sillä nimellä neiti Kesenai kutsui urosta. Hän mietti hetken, ja sai idean. "Ja minä kutsun sinua Mysterioksi!" border collie huudahti silmät kirkkaina. Uros oli kyllä mysteeri, eikö vain? Tai ehkä nimeksi pitäisi antaa Töykeys, Sieluton... Niin, tuohan käyttäytyy niin kuin sillei olisi sielua. Äh, Mysterio oli ihan hyvä. Mutta mitä nämä Immortal ja Ambassor olivat? Entä Riivatut? No, nehän olivat varmaankin niitä Immortalhahmoja mutta kuitenkin. Tämä paikka sisältää enemmän vaaroja, kuin olisi uskonut. Umi yritti kuvitella demonit mielessään. Niillä oli varmaankin pikkuruiset sarvet ja kauheat hampaat. Ja ne olisivat kauhean limaisia, tietenkin. Naaras vilkaisi Mysterioon. Yhtäkkiä häneen iski ensimmäinen harha. Eihän Mysterio ollut demonien vakooja, tai jotain? Käyttäytyykin niin töykeästi. Sellaisiahan demonit ovat? Vai? Pohdittuaan valmiiksi katse siirtyi jälleen Kesenaihin ja Mysterioon.
|
|
|
Post by Soulless on Aug 16, 2007 5:32:30 GMT -5
Täytyi sanoa, että uros yllättyi saamastaan huomiosta. Ei voinut sanoa, että kauhean positiivisesti, mutta yllättyipä kuitenkin. Tai ehkä tämä olikin juuri sitä, mitä susi oli kaiken aikaa halunnut. Soulless vain oli liian jääräpäinen myöntääkseen. Kasvoilta paistoi jännittyneisyys, sutta hermostutti tämä huomion keskipisteeksi joutuminen ja alituinen kyseleminen. Kesenai vaikutti sellaiselta tyypiltä, joka ei luovuttaisi, ennen kuin saisi haluamansa. Kenties tuo aikoi hyötyä jollain tapaa Sieluttomasta. Susi nosti päätään luodakseen mulkauksen narttuihin, noiden nimiehdotukset olivat samantekeviä hänelle. Valkea hieroi tassullaan maata, koitti epätoivoisesti etsiä vastausta jostain aivojensa sopukoista. Ei niinkään ääneen sanoakseen, vaan omaksi hyödykseen. Tiesikö uros jotain Immortaleista tai Tiberianista? Ja mikä tämän kirotun paikan nimi edes oli? "En." Jääsilmä töksäytti sitten vastaukseksi. Mitä toinen tarkoitti ”tulemisella”? No, samapa tuo. Kai nuo jossain vaiheessa lopettaisivat ja jättäisivät uroksen rauhaan. Muistinmenetyksestä tuo ei aikonut sanoa sanaakaan, tuskin nuo muut siitä mitään välittäisivät. Samallaisia itsekeskeisiä olentojahan ne kaikki olivat. Soulless mukaan lukien.
|
|
|
Post by Kesenai on Aug 17, 2007 6:54:42 GMT -5
Kesenai huokaisi raskaasta silkasta ärtymyksestä. Noh, pokan piti pitää joka tilanteessa. Narttu nyökkäsi hieman kauempana seisovan Umin lähemmäksi ja nuoremman nartun tullessa lähemmäksi hän katsoi vuoroin heihin molempiin. " Ette varmaan kumpikaan muista mitään miten päädyitte tänne? .. ehkä parempi niin. Olen kuullut että tänne päätyvät tulevat jostain muualta, yksinkertaisesti nukahtavat ja heräävät jossain täällä. Synnyin täällä, joten en tiedä. Paikan nimi on Tiberian, monia satoja kilometrejä ainakin pituutta ja leveyttä. " Kesenai sanoi rauhallisesti ja sivusilmällä katsoi Umia, mitenkä tämä reagoisi. Muistaisiko hänkään edes mitään edellisestä. " Riivatut ovat .. kuin kirottuja meikäläisiä. Verenhimoisia, kaksikertaa isompia, yhdessä muodostivat immortal lauman enkä tiedä mitä niillä on ajatuksena. Näin nuorempana niitä, tappoivat vanhempani. Todennäköisesti ne ovat jonkun toisen.. asian.. aikaansaannos. Joku ötökkä voi levittää tautia, vesi olla saastunutta tai niiden purema. Asia on hieman mysteeri minullekkin. Äitini kertoi minulle Ambassor laumasta johon kuulun itsekin, olen johtajan asemassa nykyään, vain pari on siinä lisäkseni. Tehtäväni ja haluni on auttaa tänne tulleita ja keksiä keino auttaa kaikki pois täältä. Oletteko mukana tekemässä yhteistyötä? Ainiin, 'riivatut' liikkuvat pääasiassa pimeällä, mutta saattaavat tupsahtaa milloin mistäkin. Varokaa niitä. ", Kesenai lopetti puhumisen ja tunsi itsensä mahdollisimma hölmöksi ja katsoi kysyvänä umia ja valkoturkkia. Olikohan tarpeeksi hyvin selitetty vai luulisiko jommankumman haluavan pärjätä omillaan?
[ ai että mitä sontaa. ]
|
|
|
Post by kireko on Aug 19, 2007 11:45:51 GMT -5
Umi kuunteli Kesenaita silmät suurina. "Vai johtaja... Siksi siis olet niin siisti..." narttu virnisti, mutta vakavoitui riivattujen tarinasta. "Niitä ötököitä pitää siis varoa" naaras jatkoi "Mutta en tajua miksi kukaan täältä pois haluaisi!" hän huudahti ja yritti viestiä muille miten kaunis laguuni oli. "Ja oikeastaan en muista miten tänne päädyin. Nukahdin vain jonnekkin... Ja sitten olin jossain sumussa... Ja sitten olin täällä. Jotain sellaista muistaakseni se oli. Mutta missä äitisi on, neiti Kesenai? Entä sinun... Mysterio? Missä perheenne on? Minun oli Ruotsissa, sieltähän minä tulen, muistatteko? Emäntäni oli Ingrid. Tai siis hän hoiti minua, tai siis hän ole sen tyypin lapsi joka minua hoiti ja silleen. En oikein osaa selittää kunnolla. Men... Siis mutta... Anteeksi, puhun vahinogssa ruotsia, sitä on niin vaikea estää kun sitä on puhunut niiin kauan..." Outoa naaraassa oli varmaan se, ettei hän itse tajunnut miten paljon puhua pälpätti.
[ Katso minun viestini ja toista tuo.]
|
|