|
|
Post by Soulless on Aug 20, 2007 7:16:40 GMT -5
Hah, olipa hyvä sanoa tietävänsä muiden tulleen jostain muualta, kun oli itse asunut paikassa koko ikänsä. Lievä huvittuneisuus ei näkynyt uroksen kasvoilta, eihän suden ulkomuodosta voinut muutenkaan päätellä paljon mitään. Ainainen kivikasvo vailla ulkoisia tunteenosoituksia. Valkoturkin ilme ei muuttunut mitenkään aiheen edetessä riivattuihin, mutta siitä huolimatta Jääsilmä tunsi olonsa hyvin hyvin pahoinvoivaksi. Katse siirtyi alfasta mustavalkoiseen. Aivan, nyt puhut oikein, neitiseni. Eihän meidän tietenkään tarvitse pyrkiä täältä pakoon, sillä haluammehan absoluuttisen sataprosenttisesti tulla joidenkin hullujen raatelijasusien murhaamiksi. Tyhjä katse kiinnittyi tavallista tiukemmin Umiin ja siitä saattoi havaita halveksuntaan viittavia piirteitä. Kauan se ei toisessa kuitenkaan viipynyt, vaan siirtyi jälleen Kesenaihin. Harjapään kasvoilta paistoi määrätietoisuus ja jonkinlainen arvovaltakin. Soulless huomasi toisessa sellaisia piirteitä, joita tuli kenties kunnioittaa, johon irtolainen oli kuitenkin äärimmäisen vähän kiinnostunut. Ei, yhteistyöhön tuo ei kuitenkaan suostuisi.
'Perhe?'
Valkoturkki kohotti katseensa borderiin ja tarkkaili tuota hetken. Katseen äskettäinen pistävyys oli kuitenkin poissa, sen sijaan ainainen tyhjyys pysyi paikallaan. Oliko hänellä perhettä? Jos, niin missä? Milloin... Sieluttoman pää nuokkui hieman, laski aavistuksen alemmaksi, silmien menettäessä katsekontaktin muihin. Susi puri huultaan katseen suuntautuessa maahan. Jos itsehillintäkyky ei olisi ollut yksi suden vahvuuksista, olisi tuo saattanut vuodattaa jopa kyyneleen pari. Pokka kuitenkin piti, itkulta säästyttiin.
[ Aevan ehanaa tekstiä minullakin~ 8) ]
|
|
|
|
Post by Kesenai on Aug 22, 2007 10:24:01 GMT -5
Kesenai huokaisi ja katsoi Umiin. Ihanaa että sentään jollain oli ollut hyvä menneisyys, mutta Umi oli vielä turhan nuori ja lähesten läheisyys olisi kaikille hyväksi.
" Enkö äsken maininnut? Riivatut tuhosivat vanhempani ja muut. Siksi meitäkin on enää näin vähän. "
Narttu sanoi täysin rauhallisella ja rennolla äänellä. Hän ei ajatellut sen enempää vanhempiaan kertoessaan menneitä ettei vaipuisi epätoivoon ja ikävään, siitähän ei toistaiseksi ollut pelkoa. Kesenai pystyi hyvin kaikesta huolimatta kulkemaan pää pystyssä.
[ Paskaa. Lyhyttä. Angst x) ]
|
|
|
|
Post by kireko on Aug 22, 2007 11:03:08 GMT -5
Naaras nyökkäili hitaasti. Oli harmi, ettei kaikilla ollut yhtä mukavaa menneisyyttä kuin hänellä. Jos voisi vielä ottaa jotain takaisin, hän ei ekä olisi nukahtanut, vaan yrittänyt etsiä kotiin. Siis sinne missä Benji ja Lloyd olivat. Borderille tuli kauhea olo katsoessaan noita kahta. Kesenai oli rohkea, ja kostonhaluinen, päätteli Umi, vaikka vanhemmat ovatkin tapettuja.
Minä en pystyisi jatkamaan saati kostamaan...
Ja sitten Mysterio. Olikohan sillä edes perhettä, kun ei sanonut mitään siitä, tai mitään menneisyydestään. Uros oli vain kylmäkatseinen ja vihaisen näköinen.
"Mutta... Missä ne riivatut... demonit siis lymyilevät? Eivät kai ne vakoile meitä? Siis, toivottavasti joku teistä on hyvä puolustamaan, sillä minä olen aika jänishousu. Tai siis pentuna pelkäsin kauheasti yhtä sikaa jonka nimi oli Wilbur. Se oli iso ja kieri aina mudassa. Minä en koskaan uskaltanut puhua sille. Sitten se joutui joulukinkuksi. Mutta kyllä se maistui. On kyllä ehkä hieman ällöä syödä joku jonka on nähnyt elävänä, mutta täytyyhän siis ruokaa jostain saada... "
Ja taas se alkoi. Narttu unohti demonit ja alkoi pälättää jostain joulukinkusta. Nyt kun hän vihdoinkin lopetti, hän tajusi yhden jutun.
"Onko teilläkin nälkä?"
Umi ei oikeastaan ollut syönyt... pitkään aikaan.
[No tämä sitten]
|
|
|
|
Post by Soulless on Aug 26, 2007 7:39:33 GMT -5
[ Wilbur 83 ]
Huolimatta siitä, että Kesenain vanhemmat olivat kuolleet, narttu oli silti varsin rennon ja iloisen oloinen. Valkoturkki tunsi jossain sisimmissään sääliä toista kohtaan, mutta kielsi itseään ajattelemasta niin. Hänhän tässä enemmän sääliä kaipasi, uroksella ei ollut mitään, ei nimeä, ei menneisyyttä, ei ystäviä... Eikä muutenkaan minkäänlaista elämänintoa, toisin, kuin Umilla ja Kesenailla. Jääsilmä pyöritti silmiään borderin taas aloittaessa pölötyksensä. Nälkä? Sinivalkean koko olemus kieli voimakkaasta aliravitsemuksesta, mutta urosta asia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Syöminen ja saalistaminen tuntuivat vain turhilta ja vaivaa vieviltä operaatioilta, vaikka ne elintärkeitä olivatkin. Soulless turvautui kuitenkin näihin vain äärimmäisen hädän edessä, kai sitä silloin tällöin rottia syömällä selvisi hengissä.
|
|
|
|
Post by Kesenai on Sept 1, 2007 13:15:32 GMT -5
[ Sulosta 8) Wilbur<3 ]
Kesenai pärskähti ja meinasi revetä nauruun kunnes tajusi tilanteen vakavuuden, eikä Wilbur otuksen kohtalokaan ollut ilonaihe, mutta tietämättömänä tästä kaikesta nämä asiat huvittivat nuorta narttua.
" Olet nuori mutta tarmokas. Pelkääminen on aiheellista. Mutta älä sinä riivatuista huolehdi kun olet minun seurassa. ", Kesenai sanoi mahdollisimman vaatimattomasti ja hymyili huoletonta hymyään.
" Nälkä.. tosiaan. Kalaa olisi laguunissa tarjolla, mikäli kelpaa teille? ", Narttu ei edes kysynyt onko valkoturkilla nälkä. " No, miten on? Olet kovin hiljainen. ", Susi kääntyi urokseen päin ja nousi seisomaan ripeänä.
|
|
|
|
Post by kireko on Sept 2, 2007 4:11:41 GMT -5
[En keksinyt muuta nimeä x)]
Border oli niin otettu. Neiti Kesenai oli varmaankin maailman ystävällisin olento. Mutta nyt Umi keskittyi kalaan.
"Joo! Millaisia kaloja täällä on? En oikeastaan ole kalaa kauheasti syönyt, mutta kai se ihan hyvää on muistaakseni. Kerran tosin nielaisin vahingossa kalanruodon, ja se e ollut kivaa. Minut vietiin eläinlääkäriin, eikun se tuli meille, ja sitten kokki sai potkut. Ei kun siis sen palkkaa alennettiin. Mutta kuitenkin, selvisin ja se oli pääasia uskoakseni. Ainakin Ingrid oli tosi iloinen ja olivathan ne muutkin. " narttu veti henkeä, ja otti taas huikan laguunin kirkkaasta vedestä. Joskus oli kovaa olla puhelias.
"Tykkäätkö sinä sitten kalasta, Mysterio? Ja neiti Kesenai on oikeassa, et tosiaankaan puhu paljoa. Muistan, että meidän maatilalla oli sellainen kissa nimeltä... Oliko se Marssan? Mutta, hän ei koskaan puhunut mitään. Kaikki inhosivat häntä, paitsi minä, kun olin silloin niin pieni, ja hän inhosi kaikkia. Mutten kyllä usko, että sinä inhoat meitä, Mysterio? Ethän? Koska se ei olisi kivaa. Miten jos demoneistakin tulisi ystäviemmä? Sitten kaikki järjestyisi!"
[ Hehee. Umin lempinimi on neiti pälpättää. ]
|
|
|
|
Post by Cerium on Sept 2, 2007 7:58:30 GMT -5
_-_¤Huntilta lupa tulla tähän, siis jos ei Kirekoa ja Dewiä haittaa.¤_-_
Cerium
Kauempana tästä kolmikosta oleili vielä yksi, synkkäilmeinen ja hämmentyneen oloinen nuorukainen. Koirasusi oli vastikään herännyt ihan tavallisilta yöunilta, vain huomatakseen joutuneensa kovin erikoiseen paikkaan. Täällä ei ollut ihmisiä, öisin kuului kummallisia ääniä ja olentoja hiipi pimeydessä. Muita koiria tuntui olevan, mutta yhdellekkään Cerium ei ollut tohtinut puhua, kun näin vihamielinen ympäristö oli kyseessä. Niinpä tummaturkkinen jännittyi heti huomatessaan vieraita koirahahmoja jonkin matkan päässä. Koska paikka oli hänelle täysin vieras, samoin kuin kaikki sen asukkaat, olisi nuorukainen normaalisti kiertänyt tuon joukkion kaukaa, mutta siellä oli vettä. Eikä Cerium ollut juonut mitään aikoihin. Varovasti, toivoen, ettei kukaan noista kolmesta saisi päähänsä hyötätä kimppuun, tummaturkkinen hiippaili kohti laguunia.
|
|
|
|
Post by Soulless on Sept 2, 2007 10:10:24 GMT -5
[ Minun puolestani käy. ]
Juro katse haravoi narttuja miettien, kannattaisiko toisille vastata. Hetken harkinnan jälkeen susi päätti avata suunsa, jopa siinä pelossa, että seurauksena olisi entistäkin pahempi puhetulva borderin taholta.
"Tehkää te, mitä haluatte, minua ei kiinnosta."
Soulless suorastaan hämmästyi omaa puheliaisuuttaan, muttei antanut sen näkyä millään tavalla kasvoillaan.
"Puhun ehkä harvoin, mutta järkevästi, toisin kuin sinä."
Sanat tuskin hivelivät Umin mieltä, mutta eihän niin ollut tarkoituskaan. Töykeys vain tuli luonnostaan, tai sitten jonkin muun vastineena, joka tahdottiin pitää salassa muilta, kymmenien lukkojen takana.
Varsin tarkkavaistoisena otuksena Soulless havaitsi neljännen koiraeläimen läsnäolon vaivatta. Päätään tuo ei kuitenkaan viitsinyt kääntää arpinaaman suuntaan, oikeastaan valkoturkille olisi ollut pelkästään hyväksi, jos koirasusi ei tulisi tekemään lähempää tuttavuutta. Hänen tuurillaan moisesta kuitenkaan tuskin vältyttäisiin, olivathan Kesenai ja Umikin käyneet arktisen suden kimppuun heti tuon huomattuaan. Valkoturkkia ärsytti saamansa huomio, ehkä pälpätys sittenkin olisi parempi puolustautumiskeino liialta tungettelevaisuudelta, kuin vaitiolo.
|
|
|
|
Post by Kesenai on Sept 7, 2007 13:35:54 GMT -5
Kesenai nuuhkaisi kerran ilmaa ja nosti käänsi päätään sivullepäin. Kas, joku neljäskin oli paikalle ilmaantunut.
Nartun suu vääntyi irveeseen ja ilme vakavoitui pahemman kerran. Leppyminen näkyi nopeasti sillä Kesenai oli väärässä luuliessaan että tuo olisi ollut riivattu, onneksi ei sentään.
Kesenai jäi paikoilleen ryhdikkäänä seisomaan odottaen muukalaisen tulevan lähemmäs.
" Hoi! Kuinka kauan olet ollut täällä? "
Narttu huudahti ilman kummempia kysymyksiä.
|
|
|
|
Post by kireko on Sept 8, 2007 2:21:26 GMT -5
Umi pelästyi huomatessaan neljännen. Jälleen kerran Kesenai otti ensiaskeleen tutustumista kohden. Oli oikeastaan aika outoa, tai hienoakin että laguunille ilmaantui enemmän ja enemmän susia tai koiria koko ajan - toivottavasti he olivat hyviä eivätkä niitä.. riivattuja tai demoneja. Narttu tiristeli silmiään nähdäkseen paremmin, millainen olento puiden takana piileksi. Niin hyvä Umin näkö ei tosiaankaan ollut, joten hän erotti vain mustan hahmon.
"Ei kai tuo ole sellainen riivattu?" border kauhisteli. Sitä hän ei ollut ajatellutkaan, että tuo olento voisi olla kauhea tappajapsykopaatti. Varmuuden vuoksi Umi perääntyi hieman ja siirtyi sitten Kesenain taakse. Mysterioon tämä ei ihan vielä luottanut, vaikkei uros mitään pahaa ollut tehnyt. Ei edes puhunut, paitsi töykeitä kommentteja tai sellaisia sanoja mitä Umi ei olut kuullutkaan. Eihän Soulles edes ole kertonut nimeään! Sellaisiin narttu ei halunnut luottaa.
[Ehehe. Huomenna lähden sitten Norjaan, mutta jatkakaatoki pelailuanne. Tehdään vaikka niin että Umi meni pulikoimaan ^^"]
|
|
|
|
Post by Cerium on Sept 8, 2007 11:54:32 GMT -5
Cerium
Äh, hemmetti. Tietysti ne olivat huomanneet hänet. Kaikki tämä muutaman suolavesitipan takia. Miten hän vihasikaan tätä paikkaa. Ja mitä kummia mahtoivat olla riivatut, joista tuo joukon pienin höpötti? Cerium painoi kärjettömät korvansa päätään vasten ja asteli muiden ohi laguunille. Epäkohteliasta ehkä, mutta ehkä nuo sitten tajuaisivat, ettei hän halunnut seuraa. Että hän ei halunnut luottaa kehenkään. Nuorukainen joi suolavettä niin paljon, kuin vain kykeni, vaikka siitä jäikin ikävä maku suuhun. Juotuaan arpinen vilkaisi taakseen. Valkeaharjainen naaras tuntui odottavan häneltä vastausta esittämiinsä kysymyksiin. Ruskeasilmäinen huokaisi hiljaa ja kääntyi muita kohti, korvat edelleen luimussa.
_-_¤Tällaista kökköä.¤_-_
|
|
|
|
Post by Soulless on Sept 8, 2007 12:48:07 GMT -5
Uros ei voinut estää pientä hymynhäivää leviämästä kasvoilleen. Mahtavaa, kerrankin vastaan tuli joku tyyppi, jolla oli asenne kunnossa. Ei turhaa tutustumisen tarvetta, toisin kuin eräillä nimeltä mainitsemattomilla neitokaisilla.
Syytön virnuilu ei kuitenkaan jatkunut kauaa. Siniharmaa ihmetteli äkisti, mihin hän oikein pyrki teoillaan ja toiveillaan. Ei kai haluamaansa huomiota saanut usuttamalla kaikkia pois luotaan? Vaikka eihän se hänen syynsä ollut, että arpiturkki ei ollut pysähtynyt juttelemaan? Ei, ei ollut. Hän ei ollut tehnyt mitään asian eteen, ainoastaan havainnut oman vastenmielisyytensä. Seura kaikkosi luotaan karkottamattakin. Umin kommentti jätettiin omaan arvoonsa, katse kääntyi ruskeasilmäisen suuntaan lievästi hämmentyneen ilmeen saattelemana. Kesenai näköjään esitti taas isoa mahtavaa johtajaa, jokaiselta vastaantulijalta piti mennä kyselemään, näiden henkilökohtaisista asioista, jotka eivät Solin mielestä kuuluneet alfalle pätkän vertaa. Nartun läsnäolo alkoi väkisinkin tympiä, mutta jostain syystä valkoturkki ei aikonut lähteä lätkimään. Ehkä toisen jutuissa oli jotain perääkin, riivatuissa nimittäin, tai sitten ei. Jokatapauksessa ne saattaisivat olla hyödyllisiä tietoja, mikäli elossa pysyminen kiinnosti yhtään.
[ Sol angstaa x) ]
|
|
|
|
Post by Kesenai on Sept 14, 2007 8:45:10 GMT -5
[ Hei, hypätkää yhden kerran [siis kaikki kolme kirjoitatte viestit] ylitseni. Syytä udelkaa myöhemmin. ]
|
|
|
|
Post by kireko on Sept 16, 2007 7:30:59 GMT -5
Umi katseli vierasta urosta. Katse siirtyi pian Soullessiin. Ja - tämä - hymyili. Ja se ei tietenkään voinut olla mikään salaisuus. Ei, jos Umi tietää jotain hienoa, koko maailma tietää sen tunnissa.
"Sinähän hymyilet!" narttu riemastui ja kipitti uroksen viereen, unohtaessaan ventovieraan.
"Tiesinhän minä, että olet ihan tavallinen. Tai siis, olethan sinä tavallinen mutta harvapuheinen. Etkä edes kerro nimeäsi. Kerro, joohan?" borderin suuret silmät kohdistuivat valkeaan urokseen. Hymy hyytyi kuitenkin pian.
"Anteeksi sitten" Umi mutisi ja perääntyi. Pian tämä muisti nälän.
"Hei hankittaisko sitä ruokaa vai ei? Näännyn pian."
Antaakseen muille merkiksi, että kalaa saa laguunista naaras kipitti veteen ja istuutui. Vesi oli mukavan lämmintä. Koiran katse kohdistui läpinäkyvään veteen. Kaloja oli varmaankin tuhat. Ja kaunistakin siellä oli. Koralleja, simpukoita... ja paljon muutakin.
"Hei tulkaa katsomaan! Täällä on varmaan yli miljoona kalaa ja niin kaunistakin täällä on! Nopeasti nyt!" hän huudahti rannalla seisoville.
[Selv.]
|
|
|
|
Post by Cerium on Sept 16, 2007 9:04:07 GMT -5
Cerium
Nuorukainen suoritti pikaista arviointia paikalla olijoista. Iso, valkeaharjainen naaras, vaikutti hyvin itsevarmalta ja päättäväiseltä tapaukselta. Sitten oli tämä valkoinen, myöpskin varsin isokokoinen susi, joka oli tehnyt poikkeuksen olemalla hiljaa. Tuo näytti luovan eriluonteisia katseita kaikkiin paikalla olijoihin vuorotellen. Ja olihan täällä vielä tuo hölöttävä pikkuotus, joka näemmä ryntäsi laguunille sen enenpää miettimättä. Saisi mokoma lörpöttäjä vetää hänen puolestaan vettä henkeen. Tummaturkkisen korvat nousivat aavistuksen, kun sille ei enää puhuttu. Olisi ollut hyvä sauma häipyä paikalta, mutta se tuntui turhan epäkohteliaalta käytökseltä. Niinpä Cerium astui vain muutaman askeleen syrjään ja tarkkailemaan muita. Kysymyksiin hän ei aikonut vastata, ellei niitä esitettäisi uudelleen ja perusteltaisi kunnolla.
|
|
