|
|
Post by dinor on Aug 17, 2007 12:30:08 GMT -5
Nuori susi ei ollut kokenut täälä aluella, mutta se tuntee olevansa turvassa täälä sailaisessa paikassa. Susi nuuski ilmaan jos jotain ruokaa löytyisi. Saalistuksessa se ei ollut hyvä, kun on kasvanut vankeudessa tääne tultoaan. Rannalla ei löytynyt yhtään minkälaista eläimen ruumiita mitä voisi syödä ennen mätäätymistä. Ympärillä oli vain hiekkaa ja merta. Kalatkaan eivät ui meren rannalla niin usein. Susi istahti ja katsoi mereen päin.
//kaikki mukaan. Olen aika uusi täälä//
|
|
|
|
Post by iole on Nov 17, 2007 10:04:27 GMT -5
[[Mepäs nyt tulemme :>]]
Vaalea susi kulki ajatuksissaan kohti omaa syntymäpaikkaa, tosi asissa hän oli kuitenkin täysin vieraalla maalla kaukana omasta paikastaan. Paikka oli Tiberian, josta Iole ei tiennyt vielä mitään. Meren solina oli johdattanut nartun rannalle jossa tuo kulki hitaasti vedenrajassa katsellen tassujaan. Joka laineella tassujen päälle tulvahti vettä ja ne tulivat aina vain märemmiksi. Kuumat kyyneleet polttelivat jälleen hänen silmiään, olo oli kurja. Miksi hän oli täällä? Mikä tämä paikka oli? Kuinka täältä pääsi pois? Hän todella halusi pois. Koko paikka ahdisti, masensi. Eikä masennus ollut loppujen lopuksi mikään hyvä juttu- muutaman vuorokauden päästä tuo saattaisi yltyä sairaudeksi.
Tassut lopettivat liikkeensä ja eriparisilmät nousivat tassuista ulapalle. Jos hän lähtisi uimaan merelle, pääsisikö hän pois? Hetken aikaa Iole jo mietti kokoaisiko voimansa ja lähtisi uimaan. Mutta... sehän olisi hullua! Ei kukaan täysijärkinen lähtisi uimaan täysin vieraalle merelle tietämättä mitä sen toisella puolella oli. Eikä edes vahva- henkisesti tai fyysisesti vahva- pystyisi pääsemään tuon meren yli, siltä Iolesta tuntui sisimmässään. Vaikka hän kuinka toivoi, että matka olisi vain parin kilometrin pituinen, järki kuitenkin kertoi toiveiden olevan turhaa. Tuo meri oli loputon, eikä Tiberianista pääsisi edes lintu pois. Ikään kuin Iole olisi vankina omassa mielessään, niin, ehkä tämä kaikki oli pelkkää kuvitelmaa, pelkkää sairasta ja masokistista mielikuvitusta.
Hetkeksi sininen ja ruskea silmä sulkeutuivat. Tämän täytyi toimia! Kun, hän avaisi silmät jälleen, olisi meri poissa ja tilalla olisi uusi aamu ja tuttu ympäristö. Tassuissa tuntuivat edelleen laineet, mitään ei tuntunut tapahtuvat. Ja kun, Iole jälleen aukaisi silmänsä, ei hän nähnyt yhtään tuttua näkyä- jotain oli vain muuttunut. Rannalla oli joku muukin, oliko tuokin ahdistunut ja hädissään? Polttivatko kyyneleet toisenkin silmiä, niin kuin Iolen omia? Toinen oli ruskean sävyinen, siinä missä Iole oli valkea ja harmaa vaalean harjan kera.
Askeleet alkoivat jälleen ja ne veivät kohti toista. Mieli ei osannut olla varuillaan, narttu ei osannut pelätä, että toinen voisi käydä hänen kimppuun. Hän halusi vastauksia: kuinka täältä pääsisi pois? Mikä tämä paikka oli? Tiberian, mikä se on?
"Hei!" hukka huudahti pienen matkan päästä toiselle ja pysähtyi.
Pää kallistui oikealle ja silmät tarkkailivat tuota korvien höröttäessä tuntemattoman suuntaan. Kuka toinen oli?
|
|
|
|
Post by dinor on Nov 17, 2007 16:59:49 GMT -5
Ruskea susi oli keskistynyt kovasti omaan ajatteluun ja mitä se olikaan jajatellut päässään. Ajan kulikin haitui ajattelun aikana kokonaan, mutta sutta ei haitannut laisinkaan ajan kuluminen. Toisen naaraan asteleminen ei aluksi vaikuttanut siihen laisinkaan. Dinor katseli merta päin ja huokaili pari otteeseen. Meren aalto ei osuunut ihan punertavaa ruskeisinn tassuihin. Rapujakaan einäkynyt nousevan pehmeästä hiekan alta. Susi oli turhautunut omissa ajatuksissa katsoen merta ja lopuksi susi kuuli jonkun sanovan "Hei!" Uros hätkähti ja sen uomasi suden korvista, kun ne olivat kääntyneen naaras suden puoleen.
" Hei vaan sinullekin. " Dinor sanoi lempeällä äänellä.
Susi ei voinnut uskoa, että edessä oli naaras susi ja sanovan sille "Hei!"
|
|
|
|
Post by Eden on Nov 21, 2007 14:05:08 GMT -5
[Hmm, en ole ihan varma suvaitaanko tänne enää enempää porukkaa, mutta tulenpa silti. Hihkaiskaa, jos haluatte minun häipyvän niin poistan viestin. ^^]
Kuuma. Valo. Tuossa yhdistelmässä oli ainakin kaksi asiaa liikaa, ainakin mikäli oli Edeniä uskominen. Koiramainen olento kulki osittain lamaantuneena, mutta osittain mitä suurinta kiirettä ilmentäen maiseman halki, suuret tassut hiekkaan tömähdellen. Kirkas, suora auringonvalo häiritsi sitä suuresti, ja ainoa asia, joka alfanaaraan päässä sillä hetkellä pyöri, oli päästä pois tuosta tuskallisesta paisteesta, joka tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin asti jäytävänä. Epämiellyttävän ja lamauttavan tunteen lisäksi olennon näkö huonontui vielä entisestään sen verran, että kaikki tuntui olevan yhtä kirkasta loistetta. Ei, päivänvalo ei sopinut hänelle, se oli selvä.
Kirkkaanvihreät silmät siristelivät rannanviertä eteenpäin yrittäen hahmottaa ympäristöä nartun liikkuessa eteenpäin. Lähellä oli hänen tietääkseen jonkinlainen varjoinen suuren onkalontapainen. Hän voisi tähdätä sinne, pois rannalta, heti kunhan pääsisi. Pian rantaviivaa myöten alkoi hahmottua kaksi tummempaa pistettä, jotka lähenivät olennon kulkiessa niitä kohti. Vaikka näin kaukaa niistä olikin melko vaikea sanoa mitään, oli Eden melko varma niiden olevan jonkinlaisia tavallisia koiraeläimiä, 'muuttumattomia'. Todennäköisesti Ambassorista. Hiljaa alfa urahti mielessään. Hän ei tuntenut haluavansa nyt, päivänvalosta kokemansa ärsyynnyksen lisäksi joutuvansa katselemaan noita säälittäviä olentoja. Hän menisi ohi, antaisi niiden pidentää elämäänsä vielä hetkisen.
|
|
|
|
Post by iole on Nov 23, 2007 8:42:47 GMT -5
[[Kyllä minun puolesta saa ainakin tulla mukaan :>]] Vieras hukka tervehti. Iolen kasvoille nousi pieni, ujohkokin, hymy ja tuo siirsi jälleen tassua toisen teen. Askellus oli varovaista, tai pikemminkin empivää. Vaalean suden luonteenpiireisiin kuului ujous ja se tuli ilmi joka hetki nartun käytöksessä. Ollessaan vain parin metrin päässä ruskeansävyisestä sudesta Iole avasi suunsa: "Osaatko kertoa minulle jotain tästä paikasta?" se totesi varovaisena. Pää kallistui jälleen oikealle. Odotellessa toisen vastausta hiipi suteen outo tunne- kuin rannalla olisi joku kolmaskin. Eripari silmät ryhtyivät hapuilemaan jälleen ympärilleen etsien tuota mahdollista kulkijaa, aivan heti hän ei tuota huomannutkaan. Vasta hetken aikaa pälyillessään ympärilleen silmät muodostivat kuvan hahmosta, epäilemättä koirasta. Tuo tuntematon hahmo tuli lähemmäs ja lähemmäs ja Ioleen hiipi toinen tunne- ihan kuin tämä kolmas ei olisi ihan niin... normaali? Mahtoikohan tämä koko paikka olla edes normaali? [[Voi mitä tekstiä, pyytelen anteeksi tuota epäselvyyttä  ]] |
|
|
|
Post by dinor on Nov 24, 2007 15:43:47 GMT -5
//samoin minukin puolesta saat tulla mukaan//
Dinor susi katasatelivat vaihteliaasti suteen ja meree päin. Uros ei tiennyt kumpaa katsoisi. Punertava susi pienesti läähätti. Toisen suden tervehtiminen oli kiitollista ja ystävällistä. Välillä Dinor katsoi toista sutta miten se oikein asteli sitä päin.
" Olen pahoillani, mutta minä en oikein tiedä tästä alueesta, mutta toivon ei kuulu hullujen reviirille. muuten ja varmaa olemme kuoleita tai sen laumassa. " Dinor sanoi.
Uros huomasi naaraan suden katseen toiseen suntaa samalla se huomasi toisen henkilön astuessa hiekkarannoilla. Toisesta sai pelottavan tunteen.
" Tunnetteko te sen? " Uros kysyi varovaisesti naaraalta.
Dinor katseli varovaisesti kauempaa olevaa henkiöä.
|
|
|
|
Post by wowposter on Nov 3, 2008 2:38:55 GMT -5
|
|
]]